|
Otteita kahdesta torstaipäivästä
Tällä kertaa päätettiin, että hallitus koostaa lehden.
Juttuja ihan mistä vaan; hallitustyöskentelystä, omasta työstä,
siitä, mikä antaa elämään iloa, työarkeen voimaa.
Helppo homma, ajattelin.
Huhtikuun maanantaina päätin sen tehdä, kuvata omaa työarkeani.
Päivä alkoi hektisesti. Unohdin.
Tiistaina päätin sen tehdä.
Päivä alkoi lääkärireissulla. Unohdin.
Keskiviikkona en muistanut koko hommaa.
Torstaina sen tein.
Teen tällä hetkellä töitä erityisluokanopettajana 3.
luokassa. Oppilaita on neljä.
Tukea tarvitaan näkemisen, kuulemisen, kielen ja psyyken pulmiin.
Koko kattaus siis, ei kahta samanlaista päivää. Ihania murusia,
jotka ovat vieneet sydämeni aivan kokonaan.
Oman luokan (kaikkien muiden aineiden, paitsi liikunnan) lisäksi
opetan seiskojen kässää, valinnaiskässää, kymppien kässää
ja monitarpeisten kässää. Monipuolinen kattaus siis, ei kahta
samanlaista päivää.
Torstaina työt alkaa 8:30.
Hipsin paikalle noin tuntia ennen. Tulostan loppukevään
suunnitelman, vaihdan kuulumiset luokan ohjaajan kanssa, mietin päivän
kulun, hörppään kahvin sinitarratyypin tuijottaessa, kerään
materiaalit, avaan Wilmasta HOJKSit ja huomaan tunnin kuluneen.
Ovikello soi ja oppilaat saapuvat.
Oppilailla on uintia. Minä kerään kimpsuni ja kampsuni ja lähden
pitämään tunniksi kymppien kässää.
Yksi oppilas innostui kutomaan mattoa, lahjaksi. Uusi hieno taito
ja ilo opitusta asiasta.
Kolmen kanssa on tehty hopeasormuksia. On sahattu hopealevyä,
viilattu, filssattu, kuvioitu, juotettu, keitetty sitruunahapossa,
viilattu ja filssattu lisää, kiillotettu porukassa ja ihasteltu
lopputulemaa.
Kuvaan ei saanut laittaa HIFKIn ja TPS:n sormuksia vierekkäin,
ettei tule syöpymiä.

Kympit jatkavat toisen open johdolla, itselläni on hyppytunti.
Aina vajaa, koska en malta lähteä tunnilta ajoissa. On hyvä pössis.
Luokassa avaan jälleen tietokoneen. Jos tukijaksolaisten
palautteet saisi alta pois
Välintunnin jälkeen kello soi. Ruokaa. Paistettua lohta. Nam.
Ruuan jälkeen hommat käyntiin.
Unohdan kuvat.
Unohdan lehtijutun.
Unohdan kaiken.
Työ vie mennessään.
Tänään oli taas torstai.
Ja tämä juttu auttamattomasti myöhässä.
Päätin kuvata.
Päivään mahtui
postitiivi-negatiivi-symmetria-työn syntyä
lukutreenejä
järjestyslukujen harjoittelua
enkkupelin pelaamista
omien Kahootien tekemistä (tästä on innostuttu
valtavasti).

Eka oma Kahoot syntyi toissa viikolla, aiheena Minecraft.
Minä: Nyt Kahoot jostain muusta, kun Minecraftista.
Oppilas: Ää en haluu. Emmä keksi. Mistähän mä tekisin.
Minä: Tee vaikka ihmisestä, niistä jutuista, joita on
harjoiteltu.
Oppilas: Emmä haluu
.Nyt mä keksin. Teen
sen mun elämästä!
.
.
.
Oppilas: Tää toinen kysymys on sit rakkausasioista.
Välitunnilla oli pakko salaa kurkata

Kaikki vastaukset on oikein.
Kaikki tunteet sallittuja.
Unohdin loppupäivän kuvat.
Unohdin lehtijutun.
Unohdin kaiken.
Tämä oli tässä.
Koko homman ydin.
Valitsen vaihtoehdon 2, JOO RAKSTATE
Anu Pakkanen
Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri, Onerva
|