|
Jääkö opettaja liian usein yksin ongelmien kanssa?
Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri, Mäntykankaan toimipisteessä
työskentelee toista vuotta ohjaavana opettajana Pasi Remes. Hän
kouluttaa opettajia ja muita koulunkäynnissä mukana olevia
aikuisia haastavien ja aggressiivisten oppilaiden kohtaamiseen.
Pasilla on pitkä kokemus haastavasti käyttäytyvien oppilaiden
kanssa. Ennen Valteri-koulua hän työskenteli mm. Niuvanniemen
sairaalan yhteydessä olevassa lasten ja nuorten psykiatrisen
yksikön sairaalakoulussa.
Savon Sanomissa julkaistiin 23.10.2016 Heikki Toivasen juttu Pasi
Remeksestä otsikolla: Opettaja jää liian usein yksin
ongelmien kanssa. Tämä jutun lähdeaineistona on käytetty
tuolloin julkaistua haastattelua.
Olemme kovaa vauhtia menossa väärään suuntaan. Se on osin
resurssikysymys. Yhteiskunnassa tulisi miettiä, mihin rahaa
laitetaan, kouluun vai jonnekin muualle? Koulussa opettaja jää
edelleen liian usein painimaan ongelmien kanssa yksin. Opettajien
pitäisi osata pyytää apua ja saada tukea sekä osaamista työhön.
Työyhteisö voisi ottaa vastuuta enemmänkin. Kärpäsen koulun
tapaus Lahdesta nosti keskusteluun opetustyön haasteet ja
opettajan osaamisen tärkeyden. Hallittu hermostuminen on joskus
käytettynä tehokas keino, mutta ei tuolla tavalla tehtynä.
Oppilaiden törkeä käyttäytyminen on puolestaan yksi näyte yhä
vaikeammasta toimintaympäristöstä. Lapset ja nuoret oireilevat
monella tapaa. Erityisesti psyykkisesti oireilevat oppilaat
aiheuttavat pulmia opettajille. Opettajilla ei välttämättä
ole valmiuksia tukea tällaisia oppilaita. Tilanteeseen väsytään,
osalta puuttuvat välineet ja keinot.
Levottomuuden taustalla voi osittain olla nykyinen tapa
integroida erityistä tukea tarvitsevat oppilaat ilman riittävää
tukea normaaliluokkiin. Luokassa saattaa olla useampi erityistä
tukea tarvitseva oppilas, joka tuo haastetta päivän läpi
viemiseen. Avustajia ei riitä joka luokkaan. Käytännössä
esimerkiksi sijaiskiellot ja muut säästötoimet aiheuttavat
sen, että on pärjättävä vähemmällä.
Opettajuus olisi nähtävä moniammatillisena tiimityönä.
Tarvitaan yhdessä tekemisen henkeä. Eri ihmisillä on eri
vahvuuksia. Kuvaan omaa rehtorisuhdetta sillä tavalla, että
tiedän hänen seisovan rinnallani silloin kun tarvetta on. Pitää
myös voida sanoa jos joku ketuttaa.
Vuoropuhelu ja yhdessä pohdiskelu on tärkeää - myös
oppilaiden suuntaan.
Kokemusteni perusteella jokaisen oppilaan sisältä löytyy se
pieni mukava ihminen, joka on joutunut hyvin monesti ympäristötekijöistä
johtuen muovaamaan haastavan ulkokuoren. Oireilu on monesti
avunhuuto, ja jokaisessa pitäisi nähdä kehittymisen
mahdollisuus.
Ison osan oireilusta pystyy sammuttamaan antamalla oppilaalle
aidon läsnäolon tunteen. Vuorovaikutukseen pitää löytää
aikaa, vaikka se ei olekaan helppoa.Se on sitä, että olet
aidosti kiinnostunut oppilaasta. Jututetaan muustakin kuin
opetuksesta. Vuorovaikutukseen käytetty aika tulee takaisin
korkojen kanssa, kun oireilua saadaan vähennettyä.Luottamuksen
ja hyvän vuorovaikutussuhteen luominen on avain luokan haltuun
ottamiseen.
Pasi Remeksen vinkit aggressiivisen lapsen kohtaamiseen:
Älä provosoidu tai hermostu. Ole rauhallinen.
Huolehdi omasta jaksamisesta. Se on tärkein työkalu,
joka pitää terävänä.
Kaikilla on paskaämpäri. Jos menee
piripintaan, saattaa tulla ylilyöntejä. Huolehdi, että sinulla
on omat keinosi tyhjentää se. Tarvitaan työnohjausta ja
vertaistukea.
Auttajan asenne. Osoita kaikin keinoin, että olet
auttamassa ja samalla puolella. Älä ikinä kosta tai anna
takaisin. Jos veekäyrä kärähtää tappiin, poistu tilasta ja
anna jonkun muun hoitaa tilanne, käy rauhoittumassa.
Jos joudut fyysisesti rajoittamaan, älä aiheuta kipua ja
tee se turvallisesti.
Kouluttaudu säännöllisesti.
Jutun lähdeaineisto on mainittu Savon Sanomien artikkeli. Muokkasi Heikki Koistinen ja tarkasti Pasi Remes.
|