|
Konferenssiterveiset keväisestä Pariisista
Osallistuimme Touch to learn, touch to comminicate -konferenssiin
Pariisissa 17-19.3.2016. Konferenssissa oli luennoitsijoita pääsääntöisesti
Ranskasta, mutta myös mm. Kanadasta, Englannista, Suomesta.
Konferenssissa nousi esille kosketuksen avulla saatavan
informaation tärkeys. Koskettaminen ja taktillinen aistimus
kertovat enemmän kuin pelkkä visuaalinen tulkinta. Jo
vastasyntyneet vauvat oppivat tunnistamaan asioita kosketuksen
avulla. Useat luennoitsijat huomioivat, että
kosketus/taktillinen oppiminen on vähäistä kouluiässä.
Opetus kouluissa perustuu visuaaliseen ja auditiiviseen
opetukseen. Luennoitsijat nostivat esiin tutkimuksia mm.
Englannista, jossa taktillinen aistimuksen lisääminen mm.
kirjainten oppimisen ja lukemisen alkuvalmiuksien vaiheessa
paransi oppimistuloksia. Luennoitsijat nostivat esiin
multisensorisen opetuksen, jossa painottuu visuaalinen,
auditiivinen sekä taktillinen (kosketus, liike) aistiminen.
Multisensorinen oppimismateriaali voi sisältää esimerkiksi
kohokuvioituja kirjaimia, käsillä tutkimista (kirjainmuodot),
konkreettisen lukumäärien havainnointia koskettamalla.
Näkövammaiselle oppilaalle kosketus on luonnollisesti tärkeää.
Kosketuksen tärkeys nostettiin esiin viestinnässä. Haptiisien
avulla näkövammaiselle voi viestittää ympäristön reaktioita
esimerkiksi viestejä tuotetaan yhdellä tai kahdella kädellä
esimerkiksi selkään piirtämällä.
Näkövammaisen mahdollisuuksia tutkia ympäristöään
koskettamalla korostettiin. Konferenssissa esiteltiin esimerkiksi,
kuinka museot ovat luoneet näkövammaisille mahdollisuuksia
tutkia taidetta koskettamalla. Italian Anconassa sekä Pariisin
Louvressa on mahdollisuus tutkia taideteoksia koskettamalla.
Konferenssissa nostettiin esiin kysymys siitä, kuinka näkövammainen
saa informaation taiteesta, joka pohjautuu visuaalisuuteen? Näkövammaisille
muokattuja kohokopioita sekä esinekopioita maalauksia
esiteltiin. Mielenkiintoista oli, että monet taulut ovat
vaikeasti muokattavissa kohokuviksi, koska hahmot niissä ovat epäselviä
tai asennoissa, josta niitä on vaikea tulkita koskettamalla
(esimerkiksi Picasson kubistiset teokset).
Taktillinen aistimus on jokaisella omanlainen. Oli huomattu, että
lapset tutkivat asioita koskettamalla eri tavalla. Kuitenkin
oppimistulokset parantuivat kaikilla - vaikka oppilailla oli
erilainen tapa koskettaa (sormenpäillä, kämmenellä).
Opettajan tulee huomioida tämä ja antaa myös mahdollisuuksia
tutkia taktillisesti eri tuntuisia asioita. On huomioitava, että
vaikka oppilaalla olisi vaikea liikuntavamma, niin kosketuksen
avulla saatavaa informaatiota tulisi antaa.

Mitä konferenssi meille antoi?
- näkövammaisten opetuksessa on paljon hyviä materiaaleja ja
opetustapoja, jotka sopivat kaikille. MULTISENSORINEN OPETUS
nousi esille useissa puheenvuoroissa. Ajatus siitä, että kaikki
oppilaat (erityisesti LUKI, autismi) hyötyvät taktillinen
aistimuksen lisäämisestä oppimisessa.
- kosketus on monimuotoinen: käytämme kosketusta /
taktillisuutta useasti päivän aikana, mutta opetus pohjautuu
visuaalisuuteen. Käsi on kehostamme luotu tutkimaan
taktillisesti. Sormenpäässä on jopa tuhat kosketuspistettä,
jotka voivat nopeasti analysoida esim. onko vastaavaa pintaa
tutkittu aikaisemmin.
- opetuksessa on tärkeää antaa mahdollisuus käyttää useita
aisteja. Näin oppilas löytää itse sen aistin, jonka avulla
oppii parhaiten.
- sokealle oppilaalle on tarjottava erilaisia pistekirjoitusta
erilaisilla alustoilla. Kaikille ei paperinen alusta sovi
(keskustelu tärkeää). Todettiin, että Perkinsillä pistekirjoittaminen
voi olla osalle hankalaa/vastenmielistä. Se ei tarkoita, että
pistekirjoituksesta luovuttaisiin (ja siirryttäisiin esim.
10-sormijärjestelmän avulla kirjoittamiseen ja auditiiviseen
oppimiseen) vaan oppilaalle voi tarjota muunlaista
pistekirjoitusmahdollisuutta
esimerkiksi PadBraille -kirjoitusmahdollisuudella tai sähköistä
Perkins -kirjoituskonetta.
Päivi Lång ja Tuija Piili-Jokinen
Ohjaavat opettajat Onervasta
|