Haukkarannan koulun latvialaisvieraita.
Latvilainen Ilona Sare on koko koulujemme Comenius -projektin vetäjä.
Kuvassa myös puoliso Agris Sars, Kusan Pamatkoulun rehtori.

Turkissa tutustutaan, Suomessa taas tavataan

Boztepen yläasteen koululla Keski-Turkin vuoristoisella ylängöllä on juhlallinen ja odottava tunnelma. Tummiin koulupukuihin pukeutuneet ryhdikkäät pojat ja tytöt seisovat ojennuksessa koulun edustalla ja kaiuttimista kaikuu voimakkaasti turkkilainen kansanmusiikki. On kaunis, kirkas, aurinkoinen koulupäivä – ei mikään tavallinen päivä näiden nuorten elämässä.

Isoon luokkaan on katettu pitkä pöytä täynnään monenlaisia pikkuherkkuja. Rehtori ja opettajat ovat valmistelleet puheita, ja tervetulolahjat, huiveja, helmiä, seinävaatteita, on kääritty kauniisiin paketteihin kaukaisille vieraille ojennettaviksi.

Kuusi Haukkarannan koulun 9-luokkalaista, viisi Haukkarannan henkilökuntaan kuuluvaa sekä iso joukko latvialaisia opettajia ja oppilaita astuu koulun ovesta sisälle. Käsiin kaadetaan pieni tilkka hyvältä tuoksuvaa nestettä käsien puhdistamista varten ja jokaiselle ojennetaan turkkilainen makeinen. 

On tiistai, syyskuun 21. päivä 2010m ensimmäinen päivä Comenius -koulujen yhteisessä tapaamisessa Turkissa. Juhla voi alkaa.

Syksystä 2009 lähtien on kaksi Latvian koulua, Kusan ja Cesvainen koulut, yksi turkkilainen koulu eli Boztepen koulu ja meidän Haukkarannan koulumme Jyväskylästä olleet yhteisessä Comenius -projektissa. Aineena on ”outdoor education” ja tavoitteena on etsiä yhteisiä toimintatapoja koulun ulkopuoliseen opetukseen, luonnossa ja muuallakin.

Boztepe sijaitsee Kirsehirin alueella Keski-Turkissa. Matka sinne tehdään Istanbulin ja Ankaran kautta ja jo itse puolitoista päivää kestänyt matka lentokoneiden vaihtoineen oli sinänsä elämys. Samoin bussimatka, jonka pysähdystauolla monet pääsivät ensimmäisen kerran tutustumaan turkkilaiseen reikävessaan. Bussin ikkunasta saattoi usean tunnin ajan katsella meille aivan uudenlaista kuivaa vuoristomaisemaa. Mutta vielä oli paljon elämyksiä jäljellä.

Turkin kokouksen järjestäjänä toiminut englannin opettaja Tugba oli kirjoittanut tiukan ohjelman, johon kuului muun muassa vierailuja paikallisten kuntatason johtajien luona, metsän istutusta, maatilavierailua ja tutustumista Keski-Turkin tärkeimpään turistikohteeseen Kappadokiaan, maanalaiseen kaupunkiin.

Turkin vuoristoseudulla haluaan istuttaa metsiä ja tästä syystä Comenius -metsän istuttaminen oli niin tärkeää, että sinne tulivat mukaan myös paikalliset kuntatason johtajat. Lapion varteen pääsivät niin rehtorit kuin oppilaatkin, turkkilaiset oppilaat lupasivat kastella ja hoitaa puita myöhemmin ja näin tästä meidän kolmen maan yhteistyöstä jäi aivan konkreettinen muisto isäntämaan maaperään.

Illalla nuoriso tanssi hotellilla ja teki tuttavuutta sen mukaan mitä kielitaito sen salli. Lisäväriä viralliseen ohjelmaan antoivat räväkästi ajavat turkkilaiset autonkuljettajat. Myös virallisen ohjelman ulkopuoliset tapahtumat, muun muassa yllättäen tapahtunut vierailu autonkuljettajamme kotiin, viinirypäleiden ja pähkinöiden maisteleminen suoraan puutarhassa, sekä aina niin yllättäen ja valitettavasti tulevat ikävät mahavaivat rahavarkaudesta puhumattakaan tekivät viikosta ikimuistoisen. Viimeisenä iltana olimme hotellillamme jopa turkkilaisten häiden vieraina, tosin hyvin sivulla istuen.

Turkkilaiset järjestävät toivat kaikin tavoin esille ystävyyttään. Turkkilaiset opettajat ja koululaiset kulkivat mukanamme ja halusivat olla avuksi kaikkialla. Kirsherin kaupunki, jossa asuimme hotellissa, myös esiteltiin meille moskeijoineen ja museoineen. Silloin saimme myös kokea konkreettisesti sen, että meistä haluttiin pitää hyvää huolta – 50 hengen porukkamme selviytymisen varmistamiseksi mukaan oli palkattu kaksi vartijaa. 

Vierailu Turkkiin oli toinen projektimme vierailuista; ensimmäinen järjestettiin Latviaan syksyllä 2009. Joulukuussa itsenäisyyspäivän jälkeen on haukkarantalaisten vuoro järjestää tapaaminen Jyväskylässä. Hommiin on jo ryhdytty; 42 vierailijaa odottaa varmasti ainakin yhtä mukavaa tapaamista kuin mikä oli Turkissa.


Leena Ruotonen