Latvialaisvieraita Haukkarannassa

Euroopan yllä toukokuussa leijaillut tuhkapilvi vei ja toi. Haukkarantalaisilta se vei odotetun kahdentoista oppilaan ja henkilökuntaan kuuluvan Turkin reissun, mutta samalla se toi 18 latvialaisen opettajan vierailun koulullemme. Näin Comenius -projekti eteni, ja oppilaiden ja henkilökunnan kansainvälistyminen astui taas askeleen eteenpäin.

Haukkarannan koulu on mukana kolmen maan, Latvia, Turkki ja Suomi, ja neljän koulun, latvialaisten Kusan ja Cesvainen ja turkkilaisen koulun Comenius-projektissa. Teemana on ”outdoor education”, Tavoitteena on kehittää yhdessä ja erikseen kehitellä erilaisia menetelmiä ja tapoja siirtää opetusta sisätiloista ulkomaailmaan. Comenius-projekteihin liittyy ehtoja, muun muassa etukäteen sovitut liikkuvuusehdot pitää täyttää. Latvian paikallinen Comenius -toimisto oli antanut ukaasin, että tuhkapilvestä huolimatta vierailuja pitää toteuttaa, ja näin Suomessa vierailu –projekti vierähti kiireesti käyntiin. Näin saatiin myös Latvian liikkuvuusvaatimukset täytettyä ja samalla voitiin pitää suomalaisten ja latvialaisten yhteinen suunnittelukokous. Ja mukana olleille opettajille saatiin mieliin painuva kokemus.

CIMO eli kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus myöntää tämän yhteistyöprojektin määrärahat, joita haettaessa tehdään tarkat suunnitelmat eri maiden koulujen välisen yhteistyön sisällöistä ja toteutumistavoista. 

Ilona Sare, koko yhteisen projektimme vetäjä, totesi toteutuneen reissun jälkeen, että monia uusia ideoita syntyi. Hän oli tyytyväinen ja iloinen, ensimmäinen Suomeen tutustuminen oli onnistunut.



Aurinkoinen opas ja Ilona puolisoineen


- Olen tooosi onnellinen Suomen vierailusta, hän toteaa sähköpostiviestissään englanniksi, ja kertoo nukkuneensa kotiin paluun jälkeisenä ensimmäisenä yönä kaksitoista tuntia putkeen.

Haukkarannan koululla siirryttiin Turkin reissun odotuksesta siirryttiin siis tuhkapilven takia latvialaisvierailun valmisteluun ja kiirettä riitti - aikaa oli yllättävän tilanteen vuoksi vain reilu viikko - kaiken muun kevättohinan keskellä.

- Homenius – Comenius –ryhmä kokoontuu taas tänä perjantaina!

Haukkarannan Comenius-ryhmän vetäjä apuopettaja Maria Paukkusen iloisen kutsuva sähköpostiviesti vetää koolle koulun opettajia, apuopettajia ja hoitajia tulevan kahden vierailupäivän suunnitteluun. 

Ja me tulemme, kaikki aktiivit ryhmäläiset Oikarin Helvi, Juvosen Jaakko, Happosen Heljä, Maria ja minä olemme heti valmiina. Syksyllä haukkarantalaisia kävi Latviassa oppilaineen vastaavalla vierailulla toteamassa, kuinka lämmin vastaanotto Baltian maassa saattaakaan olla.. Vastaanotto, ystävällisyys, ohjelma – kaikki oli vieraille loistavasti järjestetty. Tähän samaan tulee meidänkin vuorostamme pyrkiä!

Reunaehdot selvitetään: Yöpymispaikakseen vieraamme haluavat valita koulun tilat ja ruokailukin järjestetään pääosin koululle. Tilanne on selvä myös meille vastaanottajille: latvialaisten koulujen – ja opettajienkin - taloudellinen tilanne on todella surkea seurauksena koko maan ongelmista, ja Comenius-rahat eivät kalliisiin hotelleihin riitä.

Patjoja, peitteitä, tyynyjä löytyy, yöpymispaikkaa mietitään. Ongelmia on, muun muassa se, että koulun kahdesta oppilaskodista vain toinen on nykyisellään täystehoisessa käytössä. Onneksi eletään luokkaretkiaikaa ja pari huonetta saadaan käyttöön luokkaretkeläisten huoneista. Suurin osa vieraista majoittuu iltapäivähoidon tiloihin, sisaruspeteihin. Aika täyttä on, mutta kotoista ja lämmintä.

Sitten on ohjelman vuoro. Äkkiä syntyy perusrunkoa; käynti Keski-Suomen luonnontieteellisessä museossa, joka on koko maassa ainutlaatuinen, on ensimmäisiä ehdotuksia. Oman koulun, Näkövammaisten koulun ja Valteri-koulun esittely kuuluu itsestäänselvyyksiin. Näin myös opetuksen seuraaminen Haukkarannan luokissa. Koska Jyväskylässä on melko uusi planetaario, jonka näytökset tiedetään laatutavaraksi, niin sekin otetaan ohjelmaan. 




Opastusta


Myös projektin etenemiskeskustelut ja arviointi sekä omien toimintojen esittely saa oman paikkansa. Ohjelman kruunaa varsinainen ”outdoortoiminta” eli tutustuminen Jyvässeudun komeisiin keväisiin maisemiin. 

Koska yksi järjestäjistä eli allekirjoittanut on kaupungin matkailuopas, niin Jyväskylän kaupunkikierros saa paikkansa kahden päivän ohjelmassa. Aaltoahan täytyy näyttää latvialaisillekin, samoin Päijänteen jylhät maisemat Säynätsalon saaristolaiskaupunginosaa kehystämässä.

Oppilaiden osuus tässä vierailussa jäi pieneksi siitäkin syystä, että tällä vierailulla ei ollut latvialaista nuorisoa mukana. Opastuskierrokselle pääsi lähtemään yksi oppilas, luonnontieteellisessä museossa oli mukana muutama. Mutta oli oppilaillekin jotakin, ja se oli todella mieliinpainuvaa: koko porukka pääsi tanssimaan latvialaista kansantanssia koulun pihalla CD-levyn tahdissa! Parit vaihtuivat ja kontakteja syntyi – ainakin käsien ja jalkojen välityksellä. Mitenkäs se nyt menikään…

Latvian kieli eli lätti kuuluu balttilaisiin kieliin ja on yksi indoeurooppalaisen kielikunnan haara, mutta tutulta kuulostavia sanoja löytyy. Ei mitään sukua suomen kielelle ja yhtään yhteistä sanaa ei meillä ole luonnostaan. Comenius-projektissa kielenä on englanti. Vierailevan ryhmän opettajista kaksi oli englannin kielen opettajaa, ja heidän panoksensa oli merkittävä. He saattoivat toimia tulkkeina, kun me ensiksi saimme heille kerrottua englanniksi asiamme.

Jokunen sana latviaa tarttuu meidän suomalaisten korvaan. ”Laukaa” tarkoittaa ”ulkona” ja Suomi on Suomi.

Luonnontieteellinen museo sijaitsee Jyväskylän Harjun tornin alakerrassa. Siispä oli luonnollista vierailla ylhäällä tornissakin, mistä on mahtavat näkymät koko kaupungin ylle. Tämä jäi latvialaisten mieleen hienona kokemuksena, ja viimeisenä iltana heillä oli ehdottomana toivomuksena vielä kerran nousta ihailemaan kaupunkiamme, tällä kertaa sen valaistusta vielä pimeässä keväisessä yössä. Torni oli kuitenkin lukossa, kun sinne mentiin, mutta Mattilanniemen sillalta porukka pääsi ihailemaan pimeässä yössä hehkuvaa Jyväsjärven valaistusta.

Lähtöaamuna, kun kaksi LV-tunnuksilla varustettua pikkubussia kaarti koulun pihasta kohti Helsinkiä ja Tallinnan lauttaa oli tunnelma haikea, mutta ei huolta; vielä on kaksi tapaamista jäljellä, syksyllä Turkissa ja maaliskuussa Haukkarannassa. Meillä jyväskyläläisillä on itsearvioinnin vuoro – ja sitten kotiin lepäämään. Rankkaa, mutta antoisaa!


Leena Ruotonen