Irtiotto all inclusive –arkeen ~ Serpentiiniä sieluille

Puolen viikon jälkeen alkoi tehdä mieli hotellin hellästä huomasta maailmalle. Niinpä rohkaisimme mielemme ja vuokrasimme auton matkatoimiston virkailijan kautta ja suunnittelimme omatoimimatkan vuoristoon. Edellisenä iltana hotellilta tilaamamme eväspaketit kainalossa lähdimme kiitämään kohti Kotoria. Tavoitteena oli ajaa serpentiinitietä kohti jylhiä vuorenhuippuja kokemaan ainutlaatuinen Montenegrolainen korkean paikan ilmanala. Päivä retkelle oli mitä mainioin, aurinko paistoi ja lämmintä riitti. 


Kotorista lähdimme nousemaan vuorille serpentiiniteitä pitkin. 


Nousu alkaa

Ajaessamme paikallisten autopurkaamoiden ja jätehuoltoasemien ohi tie muuttui yhä haastavammaksi. EU-direktiivit täyttävien levähdysalueiden ansiosta saimme aika-ajoin lepuutettua itseämme ja 1,1 litraista ilmastoitua ferrarinpunaista Toyota Yarista (uskomatonta, että tuollainen menopeli saattaa kilometrin korkeudessa piiputtaa näinkin pienellä kuormalla). 


Yaris, Tiina, Janne ja Matti (taukojumpalla?)

Satamassa keinuvat valtaisat jahdit pienenivät silmiemme edessä kun ihailimme niitä reilun kilometrin korkeudesta. Pienen suostuttelun jälkeen Tiinakin onnistuttiin taluttamaan selkä edellä kallion kielekkeelle. On sitä hetkeä sitten mummona mukava kiikkustuolissa muistella, kun on oikein kuva ja kaikki! Samalla kielekkeellä Matti ja Janne totesivat terveen miehen veden voivan lentää liki kuusikymmentä metriä.


Saatolla

Mutkat senkuin tiukkenivat ja heikkopäisempää olisi välillä hirvittänyt (ja vähän hirvittikin), mutta onneksi kuskin pää pysyi viileänä ja Toyota Yariksessa riitti veto viemään meidän vuoren huipulle. Kaiken kaikkiaan nousimme noin 1440 metrin korkeuteen. Maisemat olivat päätähuimaavan hulppeat.



Pätkä serpentiiniä


Hotellilla päivittäin nauttimamme ilmakuivatun kinkun valmistuksen salat selvisivät Montenegron jylhissä, sodan runtelemissa maalaismaisemissa. Antanee tulkinnanvaraa EU:n kinkun ilmakuivatus direktiiviin. 


Paikallinen lihanjalostamo


Matkalla poikkesimme paikalliseen markettiin, josta täydensimme eväsvarastoja kuumuuden aiheuttaman nestehukan varalta. Montenegron matkamme ensimmäiset rahat oli nyt tuhlattu ja neljällä eurolla saatu kassillinen palanpainiketta. Samaisen kylän raitilla olleessa postitoimistossa viehättävän naiskauneuden palvelualttius hämmästytti suomalaisturisteja ja postikortit lähtivät kohti koti-Suomea. Postitoimiston seiniä koristivat Suur-Jugoslavian kartta ja presidentti Titon muotokuva. Kesken rauhallisen iltapäivän kylänraitille saapui bussilastillinen pahoinvoivia saksalaisia turisteja. Tämä pakotti meidät jatkamaan matkaamme. Ajoimme mykistyneinä ja hiljentyneinä ohi Balkanin sodan bunkkereiden ja läpi tuhottujen, autioiksi jääneiden kylien, kohti Montenegron vanhaa pääkaupunkia, Cetinjeä.
 
Nälän jo kurniessa vatsoissamme pidimme ruokatauon paikallisessa ravintolassa. Hyvän ruuan jälkeen tutustuimme kaupungin kävelykatuihin ja ihmettelimme Matin vetovoimaa paikallisten kuurojen keskuudessa. Kun hyvät jatkot paikalliselle tutulle oli toivotettu, suuntasimme nokkamme kohti rannikkoa ja Iberostarin puoleensavetäviä uima-altaita ja allasbaaria. Vuoren huipulta laskeutuessamme silmiä hivelevät Adrianmeren maisemat avautuivat eteemme ja painuivat mieliimme ikuisiksi ajoiksi.


Adrianmeren jylhää kauneutta


Kaikkia reissussa mukana olleita mukavasta matkaseurasta kiittäen:
Anu, Janne, Tiina ja Matti