Vierailu Kotorin erityiskouluun Montenegrossa

KSOL ry:n jäsenet vierailivat Kotorin erityiskoulussa kesäkuun alussa 2008. Tutustuimme koulurakennukseen, ja tapasimme koulun johtoa sekä muutamia työntekijöitä, joiden joukossa oli myös yksi vanhempi kuuro vaatturi. Nopeasti Toomin Esa ja Pöyhösen Petri löysivätkin yhteisen kommunikointikielen. Valitettavasti koulun oppilaat olivat poissa koulusta, emmekä päässeet seuraamaan itse opetusta.

Peri itävaltiomaiseen tapaan meidät vietiin aluksi suureen luentosaliin. Täällä koulun johto, tulkit ja mukanamme ollut Suomen opetusministeriön alaisen projektin vetäjä, Arto Vaahtokari istuivat suuren pöydän takana näyttämöllä koulun johtajan kehuessa hienoa kouluaan. Suomen ja Montenegron pöytäliput luonnollisesti kuvastivat bilateraalista yhteistyötä Suomen ja Montenegron valtioiden välillä, kehitettäessä muun muassa erityisopetusta.

Yleensä koulut Montenegrossa ovat valtion omistamia ja vain harvoja yksityisiä kouluja on olemassa. Kotorin erityiskoulu on perustettu vuonna 1946 ja se antaa opetusta sekä kuntoutusta aina esikoulusta lukioon että ammatilliseen koulutukseen saakka. Oppilaat tulevat Montenegrosta, Albaniasta, Kroatiasta ja Bosnia-Herzegovniasta. Koulun pääpainopiste on kuulovammaisten opetuksessa, mutta mukana on myös kuulevia oppilaita. Muutamat oppilaat, lähinnä kroatialaiset ovat saaneet myös sisäkorvanistutteen. Kommunikoinnissa kokonaismetodit ovat vallalla. Viittomakielen käyttö ei ole selkeää, puhutaan enemminkin viittomista, "käsien käyttämisestä", huulioluvusta ja sormittamisesta. Oralismi vaikutti olevan myös vielä vahvasti vallalla.

Koulun toiminta on vielä hyvin defektologista eli diagnoosit ja mittaukset ovat oleellisia, mutta riittävä pedagoginen näkemys vielä usein puuttuu. Koulussa käytetään kyrillisiä, latinalaisia sekä englanninkielisiä aakkosia. Kouludiagnoosit, testaukset ja sisäänotto tehdään itse koulussa. Koulu siis tarjoaa kaikki palvelut. Koulussa on 30 niin sanottua erityishuonetta, joissa tapahtuu erilaista kuntoutusta ja opetusta. Välineistö on osittain klassista ja vanhaa, mutta modernimpaakin välineistöä löytyy.

Puolet koulun opettajista tavallisia opettajia, joilla on koulutusta erityisopetuksesta. Koulutuksen tasosta tai siitä, millainen koulutus muilla opettajina toimivilla oli, emme saaneet tietää. Valtio kustantaa lasten matkat kotiin ja koululle, oppilaskotiin liittyvät palvelut ja opetuksen. Varsinaisia koulukuljetuksia Suomen tapaan ei ole järjestetty, vaan kuljetus tapahtuu normaaleilla julkisilla kulkuneuvoilla.

Kotorin erityiskoulu saa tukea Suomen opetusministeriöltä ja opetusta pyritään kehittämään kahdenvälisenä yhteistyönä. Lisäksi oppilaitosta rahoittaa Montenegron valtio. Lisäksi koulun johtajan poliittinen asema on myötävaikuttanut siihen, että koulu on saanut lisäresursseja. Maan yleiseen tasoon nähden opetusvälineet ja -olosuhteet ovat huipputasoa. Tämän näimme itse esimerkiksi luokissa ja erityisesti oppilasasuntolassa. Suomen valtion opetusministeriön hankkeella perusopetusta ollaan vähitellen saattamassa suomalaisen mallin mukaiseksi, muun muassa peruskoulun opetussuunnitelmauudistuksella. Projektin johtaja Arto Vaahtokarin työsarka on varmasti haastava. Näinkin lyhyessä ajassa huomasin, että "maassa maan tavalla", asiat saattavat edetä todella hitaasti ja vaativat erityisen pitkää pinnaa.

Tässä kirjoittamani olen koonnut muistiinpanojeni pohjalta ja kaikki asiat eivät ehkä vastaa todellisuutta ja ovat osaksi omia tulkintojani. Kaikki ei ole aina sitä miltä se näyttää. Kaikesta huolimatta "Niema problema!!"


Arto pj.