Ulospäin koulu ei juuri erotu katukuvassa

Oululaiset Riian kuurojenkoulun vieraana

Tervaväylän koulun Merikartanon yksikön viittomakieliset 8.–9. –luokkalaiset suuntasivat perinteisen koulunsa päättävien leirikoulun tänä vuonna Latvian pääkaupunkiin Riikaan. Retken vetäjinä olivat Timo ja Lea. Vierailukohteina oli tavanomaisten museoiden ja nähtävyyksien lisäksi käynti Riian kuurojenkoululla. Vierailun järjestäminen ei aluksi ollut järjestyä johtuen kieli- ja kommunikaatioeroista; englanninkielinen sähköpostiyhteydenotto ei saanut vastakaikua. Onneksemme kuitenkin koulumme petroskoilaisvahvistus, koulunkäyntiavustaja Natalia hoiteli puhelimitse vierailuasiat kuntoon; siitä Natalialle iso kiitos tässäkin yhteydessä.

Matkaan valmistautuessa kävimme oppilaiden kanssa läpi hiukan latvian kielen sanastoakin, ja tuttuja sanoja löytyi: piirakka on piragi, amme on vanna, ruuti on pulveri, talo on maja jne. Hyvää kielihistorian harjoitusta äidinkielen ja suomen kielen tunneille, siis.

Jatko-opinnot vaativat sisua

Matka keskustan tuntumassa sijaitsevasta majapaikastamme koululle taittui tiistai-iltapäivänä reippaasti kävelemällä. Samalla saimme käsityksen Riian uudesta kaupungista, joka muistutti aika tavalla Helsingin keskikaupunkia. Samanikäisestä, tsaarinaikaisesta rakennuskannasta molemmissa kaupungeissa on kyse. Itse kuurojenkoulukin sijaitsi 1800-luvulla rakennetussa talossa. Ulospäin koulua ei olisi tunnistanut ilman nimikylttiä ja tangossa liehunutta Latvian lippua.


Koululla pääsimme vierailemaan muutamassa luokassa ja seurasimme päättöluokkalaisten opo-tilaisuutta koulun pienehkössä juhla- ja liikuntasalissa. Oppilailta tiedusteltiin erilaisia ammatinvalintaan liittyviä monivalintakysymyksiä, jotka luettiin ääneen ja heijastettiin teksteinä sekä viitottuina videoklippeinä valkokankaalle. Opetuskielenä koulussa on viittomakieli, eikä ainakaan päälle päin ollut merkkejä oralismista.



Yläluokkalaiset olivat kokoontuneet ammatinvalintatilaisuuteen koulun juhla- ja liikuntasaliin

Latvialaisten viittomakielisten jatko-opintomahdollisuudet olivat opettajien mukaan hyvin rajattuja. Tulkkipula on huutava eikä yksittäisellä kuurolla opiskelijalla ole mahdollisuutta saada opiskelutulkkia. Samassa ryhmässä tulee olla vähintään viisi viittomakielistä opiskelijaa, ennen kuin tulkki myönnetään. Osin tästä syystä esim. korkeakouluissa opiskelevien kuurojen lukumäärä on ja on ollut häviävän pieni. Esimerkiksi koululla tapaamamme, vierailua myös emännöinyt pian ohjaajaksi valmistuva neitokainen on suorittanut koko neljän vuoden opiskelunsa ilman tulkkia hänen oman äitinsä toimiessa opintojen avustajana! Perheen tuki ja opiskelijan erityinen lahjakkuus ovat siis korostetussa roolissa jos kuuro nuori haluaa jatkaa opintojaan muualle kuin ns. ”perinteisiin” ammatteihin.



Käden taitojen opiskelu on kovassa kurssissa Riian kuurojenkoululla

Suomalaisittain oudolta tuntui myös sisäkorvaistuteleikkausten rahoitusjärjestelmä. Kalliit leikkaukset täytyy joko kustantaa itse tai hankkia avustus leikkauksia sponsoroivalta Latvian telelaitokselta. Muutamia SI-oppilaita koulussa jo on, mutta vielä ei samassa mittakaavassa kuin Suomessa.



Oppilaskodin huoneet olivat siistejä mutta ahtaita

Raha on ongelma

Rahanpuute näkyy opettajien mukaan kaikessa koulun toiminnassa. Sinänsä viehättävä mutta huonoon päässyt koulu- ja asuntolarakennus on jo auttamattomasti liian ahdas 110 oppilaalle. Toiveita paremmasta on annettu jo vuodesta 1980 lähtien, jolloin Moskovan olympialaiset kuitenkin söivät siinä määrin neuvostomaan valtionkassaa, että rakennushanke pantiin jäihin. Tällä hetkellä odotellaan toiveikkaana lisärahoitusta kivijalkavaiheeseen jämähtäneeseen uudisrakennushankkeeseen. Mitään konkreettisia lupauksia ei ole kuitenkaan toistaiseksi annettu.




Tervaväylän koulun delegaatio ryhmäkuvassa. Oikeassa laidassa vierailumme kolme viehättävää emäntää.

Vierailu päättyi kodikkaaseen kahvittelutuokioon koulun opettajainhuoneessa, ja ehtivätpä oppilaat käydä tutustelemassa koulun pihalla ulkoilevien oppilaiden kanssakin. Kaiken kaikkiaan vierailu oli äärettömän antoisa ja avartava kokemus myös oppilaille. Yhteistyötä Baltian suuntaan olisi syytä avata entistä enemmän jo pelkästään maantieteellisen läheisyyden ja alati paranevien yhteyksien takia. Suora lento Oulusta Riikaan kestää pari tuntia, eivätkä lentolippujen hinnatkaan päätä huimaa. Niin lähellä on tyystin toisenlainen kulttuuri, jossa kuitenkin on jotain kodikkaan tuttua.



Erityisluokanopettaja Timo Sipilä