|
Muistatko vielä, kun UPJ kouluun tuli?
UPJ eli uusi palkkausjärjestelmä oli tasan kymmenen vuotta sitten kaikille tuttu lyhenne.
Sitä odotettiin ja pelättiin, konsulttien puheet laukkasivat päässä villisti nelikenttäanalyysin maneesilla.
Uhka vai mahdollisuus? Vai onko se mahdoton? Oltiin matkalla kohti vääjäämätöntä.
Opetushallituksen alaisten oppilaitoksien palkkausjärjestelmien
uudistuksiin oli vuonna 2007 käytössä useiden prosenttien
palkankorotusvara. Valtiolla oltiin 2000-luvun aikana siirrytty
laajasti tehtävän vaativuuteen perustuvaan palkanmaksuun.
Palveluvuosiin perustuva palkkamalli koettiin vanhanaikaiseksi. Näin
kokenut ja kokematon työntekijä asetettiin lähtökohtaisesti
samalle viivalle.
Uusi palkkausjärjestelmä mullisti opettajienkin
palkanmaksun. Nyt valtion palvelu- ja ikälisistä luovuttiin,
tehtävän vaativuudesta tuli palkan perusosaa määräävä
tekijä. Tehtäväkohtainen palkka määräytyi vain ja
ainoastaan työtehtävän vaatimusten mukaan, teki sitä sitten
kuka tahansa. Tämän peruspalkan päälle maksettiin
suoritusarviointiin perustuva henkiosa, joka saattoi
olla maksimissaan lähes puolet vaatipalkasta eli
tehtävän vaativuuden mukaan maksettavasta palkasta. Näin
palkka muodostui kahdesta arvioitavasta palkanosasta, joista
toinen riippuu tehtävästä ja toinen tehtävän suorittajasta. Aluksi mukana ollut tulospalkkio-palkantekijä jäi opetusalalla pois, ehkäpä juuri tulosten hankalan mitattavuuden vuoksi.
Vanhaan C-palkkaluokkamalliin oli kuitenkin ajan myötä syntynyt
rakenteita, jotka tässä muutosvaiheessa asettivat melkoisen
haasteen. Valtion vanhoissa virkaehtosopimuksissa täydet ikälisät
saattoivat muodostaa jopa 60 % palkasta. Toisaalta, jotta
sopimukseen voitaisiin päästä, oli jo etukäteen sovittu,
ettei UPJ laskisi kenenkään palkkaa. Tähän ei kuitenkaan uusi
palkkausjärjestelmä taipunut, ikälisien yläpään palkkoja ei
voitu kompensoida edes täydellisellä suorituksella eli tappiin
vedetyllä henkiosalla. Ongelman ratkaisemiseksi oli
kehitetty takuupalkan käsite. Erilliset lisäpalkantekijät:
takuuosa ja siirtolisä paikkasivat vanhan ja uuden palkan
muodostaman erotuksen. Näin ikälisät siirtyivät osittain
uuteen järjestelmään takuupalkan muodossa pidempään
palvelleiden työntekijöiden ansiotason säilyttämiseksi.
Esimerkiksi 11 - 18 vuotta palvellut sai mukaansa 20 70 %:a
ikälisien euromäärästä. Samalla sovittiin, että järjestelmässä
oleva takuupalkkojen raha ei katoa mihinkään eläköitymisten
muodossa vaan käytetään palkkausjärjestelmän edelleen kehittämiseksi
ja erityisesti nuorempien tai uusien työntekijöiden palkkauksen
korjaamiseksi. Tämä ei ole viime vuosina kuitenkaan toteutunut
valtion tiukentuneen taloudellisen tilanteen vuoksi, vaikka
haasteita on edelleen ja kehittämistarpeita runsaasti. Nyt kuitenkin näyttäisi, että palkkausjärjestelmien kehitystyöhön olisi ovi raollaan,
Valtion neuvottelukunta on hyväksynyt neuvotteluiden aloittamisen tätä koskien.
Nähdään muun muassa, että pitkällä aikajänteellä uudistuksessa saataisiin aikaan säästöjä, esimerkiksi järjestelmäkustannuksista, joilla uudistusta voitaisiin rahoittaa.
Ongelmia alkoi syntyä rekrytoinnin ja palkkakehityksen
kapeikkojen muodossa. Vaikka järjestelmään tuli lisärahaa,
uutena työntekijänä aloittavalle kokeneelle työntekijälle ei
voitu maksaa aina kilpailukykyistä palkkaa. UPJ ei kyennyt enää
vastaamaan erityisesti kuntapuolen opetusalan palkkoihin, joissa
palveluvuosikorotukset ovat edelleen käytössä. Toisaalta vähemmän
aikaa palvelleet valtion työntekijät liukuvat vähitellen ikääntyessään
tasolle, jossa palkkaus ei enää yllä esimerkiksi kuntapuolen
vastaavan tehtävän palkkoihin. Vaihtoehdoiksi jää usein tehtävän
vaativuuden lisääminen, lisätehtävien tekeminen tai työnantajan
vaihtaminen. Toivottavasti taloudellisen tilanteen kohentuessa
palkkausjärjestelmän kehittämiseen olisi jälleen
mahdollisuuksia lähiaikoina. Näin valtion opetusalan
työtehtävät muuttuisivat houkuttelevammiksi myös palkkauksen
muodossa.
Päätoimittaja
|