Jääkö opettaja liian usein yksin ongelmien kanssa?

Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri, Mäntykankaan toimipisteessä työskentelee toista vuotta ohjaavana opettajana Pasi Remes. Hän kouluttaa opettajia ja muita koulunkäynnissä mukana olevia aikuisia haastavien ja aggressiivisten oppilaiden kohtaamiseen. Pasilla on pitkä kokemus haastavasti käyttäytyvien oppilaiden kanssa. Ennen Valteri-koulua hän työskenteli mm. Niuvanniemen sairaalan yhteydessä olevassa lasten ja nuorten psykiatrisen yksikön sairaalakoulussa.

Savon Sanomissa julkaistiin 23.10.2016 Heikki Toivasen juttu Pasi Remeksestä otsikolla: ”Opettaja jää liian usein yksin ongelmien kanssa”. Tämä jutun lähdeaineistona on käytetty tuolloin julkaistua haastattelua.

Olemme kovaa vauhtia menossa väärään suuntaan. Se on osin resurssikysymys. Yhteiskunnassa tulisi miettiä, mihin rahaa laitetaan, kouluun vai jonnekin muualle? Koulussa opettaja jää edelleen liian usein painimaan ongelmien kanssa yksin. Opettajien pitäisi osata pyytää apua ja saada tukea sekä osaamista työhön. Työyhteisö voisi ottaa vastuuta enemmänkin. Kärpäsen koulun tapaus Lahdesta nosti keskusteluun opetustyön haasteet ja opettajan osaamisen tärkeyden. Hallittu hermostuminen on joskus käytettynä tehokas keino, mutta ei tuolla tavalla tehtynä. Oppilaiden törkeä käyttäytyminen on puolestaan yksi näyte yhä vaikeammasta toimintaympäristöstä. Lapset ja nuoret oireilevat monella tapaa. Erityisesti psyykkisesti oireilevat oppilaat aiheuttavat pulmia opettajille. Opettajilla ei välttämättä ole valmiuksia tukea tällaisia oppilaita. Tilanteeseen väsytään, osalta puuttuvat välineet ja keinot.

Levottomuuden taustalla voi osittain olla nykyinen tapa integroida erityistä tukea tarvitsevat oppilaat ilman riittävää tukea normaaliluokkiin. Luokassa saattaa olla useampi erityistä tukea tarvitseva oppilas, joka tuo haastetta päivän läpi viemiseen. Avustajia ei riitä joka luokkaan. Käytännössä esimerkiksi sijaiskiellot ja muut säästötoimet aiheuttavat sen, että on pärjättävä vähemmällä.

Opettajuus olisi nähtävä moniammatillisena tiimityönä. Tarvitaan yhdessä tekemisen henkeä. Eri ihmisillä on eri vahvuuksia. Kuvaan omaa rehtorisuhdetta sillä tavalla, että tiedän hänen seisovan rinnallani silloin kun tarvetta on. Pitää myös voida sanoa jos joku ketuttaa.

Vuoropuhelu ja yhdessä pohdiskelu on tärkeää - myös oppilaiden suuntaan.

Kokemusteni perusteella jokaisen oppilaan sisältä löytyy se pieni mukava ihminen, joka on joutunut hyvin monesti ympäristötekijöistä johtuen muovaamaan haastavan ulkokuoren. Oireilu on monesti avunhuuto, ja jokaisessa pitäisi nähdä kehittymisen mahdollisuus.

Ison osan oireilusta pystyy sammuttamaan antamalla oppilaalle aidon läsnäolon tunteen. Vuorovaikutukseen pitää löytää aikaa, vaikka se ei olekaan helppoa.Se on sitä, että olet aidosti kiinnostunut oppilaasta. Jututetaan muustakin kuin opetuksesta. Vuorovaikutukseen käytetty aika tulee takaisin korkojen kanssa, kun oireilua saadaan vähennettyä.Luottamuksen ja hyvän vuorovaikutussuhteen luominen on avain luokan haltuun ottamiseen.

Pasi Remeksen vinkit aggressiivisen lapsen kohtaamiseen:

• Älä provosoidu tai hermostu. Ole rauhallinen.
• Huolehdi omasta jaksamisesta. Se on tärkein työkalu, joka pitää terävänä.
• Kaikilla on ”paskaämpäri”. Jos menee piripintaan, saattaa tulla ylilyöntejä. Huolehdi, että sinulla on omat keinosi tyhjentää se. Tarvitaan työnohjausta ja vertaistukea.
• Auttajan asenne. Osoita kaikin keinoin, että olet auttamassa ja samalla puolella. Älä ikinä kosta tai anna takaisin. Jos veekäyrä kärähtää tappiin, poistu tilasta ja anna jonkun muun hoitaa tilanne, käy rauhoittumassa.
• Jos joudut fyysisesti rajoittamaan, älä aiheuta kipua ja tee se turvallisesti.
• Kouluttaudu säännöllisesti.

Jutun lähdeaineisto on mainittu Savon Sanomien artikkeli.
Muokkasi Heikki Koistinen ja tarkasti Pasi Remes.

Kommentoi juttua, anna palautetta:
Palautteeni:

Sähköpostiosoite: