Hyvä KSOLLI:n jäsen

Vuosi 2016 on kääntymässä kohti loppuaan monenlaisten ja monitasoisten myllerrysten keskellä. Julkisen sektorin taloudellinen tilanne on pahempi kuin koskaan, vienti takkuaa. Yhteisen EU:n ja euron vuoksi devalvoiminen ei ole mahdollista. Nyt puhutaankin ”sisäisestä devalvaatiosta”, joka tarkoittaa käytännössä julkisen sektorin verovaroilla ylläpitämien palveluiden tuottamista alati pienenevällä rahoituksella ja kustannustehokkaammin. KiKy-sopimuskin liittyy tähän, jonka näennäisillä laskennallisilla tilastollisilla tempuilla pyritään ikään kuin pienentämään kustannushintaa lisäämällä työaikaa ja leikkaamaan lomarahoja sekä näin parantamaan tuottavuutta. KiKy-raha ”kanavoidaan” pääosin vain yksityisen sektorin (viennin) edistämiseen. Uskotaan siihen, että näin koituvat säästöt lisäävät tulosta ja lisäävät näin ollen yritysten kilpailukykyä. Yritysten tuotteiden hinnat eivät ole kilpailukykyisiä liian suurten tuotantokustannusten vuoksi, siksi työn hintaa on saatava alemmaksi. Mutta mitä tapahtuu, jos yritykset eivät saa koulutettuja ja ammattitaitoisia työntekijöitä? Miksi EK ei ole huolissaan ja pidä ääntä koulutuksen puolesta? Liekö pelkona se, että jos he puolustaisivat liikaa koulutusta, saadut rahat ”otettaisiinkin” takaisin koulutukseen! Ja miten käy Suomessa koulutuksellisen sivistyksen roolin, onko tavoitteena vain sellaisen ihmismateriaalin tuottaminen työmarkkinoille, joilla on vain kapea substanssiosaaminen.

Nykymeno perustuu taloudellistuotannollisiin tuotoksiin, jota mitataan kaikenmoisilla tilastollisilla taulukoilla, ei ihmisyydellä tai inhimillisyydellä. Se, mitä mikin palvelu maksaa, on tärkeämpää kuin itse päämäärä tulevaisuudessa. Lyhytnäköisyys, vuosineljännestuloksiin perustuva maksuperusteisuus määrittelee liikaa pitkäjänteisempää toimintaa. Elämme mittaamisen maailmassa, mutta meidän mittarimme ovat erilaisia. Päätöksiä oikeasta ja väärästä ratkaisusta teemme usein intuitiivisesti välittömästi ja lyhytnäköisesti, myöhemmin on vasta aika keksiä perusteluita, paremmalla ajalla.

”Koulutus on aina satsaus tulevaisuuteen” opiskelit sitten mitä tahansa. Se antaa parhaat eväät yhteiskuntaan sopeutumisessa ja oman elämän rakentamisessa. Tästä vallitsee yhteiskunnassamme lähes täydellinen yhteisymmärrys, mutta kun alkaa olla puhe arvoista ja satsauksista koulutukseen ja lasten tulevaisuuteen, puolestapuhujia alkaa olla vähemmän.

Koulutus, erityisesti toisen asteen koulutus ja korkeakoulutus alkaa Suomessa olla kriisissä jatkuvien määrärahaleikkausten vuoksi. Ensi vuoden leikkaukset voivat johtaa toisella asteella mahdollisesti yli 3000 opettajan työsuhteen loppumiseen. Näin monen opettajan työpanos on poissa oppilaiden opetuksesta ja näiden opiskelijoiden on ns. itseopiskelujakson aikana opiskeltava itse opetussuunnitelman sisällöt. Opiskelijoilta vaaditaan yhä enemmän vastuuta, itseohjautuvuutta, mutta kuitenkin he tarvitsevat tukea ja ohjausta.

Apua haetaan myös digitalisaatiosta. Maija-Riitta Ollila puhui digitalisaatiosta Turussa AO:n opintopäivillä. Digitalisaatio on viestintätekniikan opettamista. Miten meistä tulee enemmän ihmisiä ja miksi olisimme parempia ihmisiä digitalisaation avulla? Missä vaiheessa ihmisyys loppuu digitalisaatiossa?

Oppiminen perustuu omaan kokemukseen ja ihmiset haluavat saada omakohtaiseen kokemukseen perustuvaa tietoa toisilta ja kokea asioita itse. Niihin meillä on mahdollisuus toisten henkilöiden kautta, jotka ovat perehtyneet asiaan ja osaavat itse asian. Vuorovaikutuksen on oltava laadukkaampaa ja fyysinen läsnäolo välttämätöntä. ”Ainutkertaisuus on ainoa, jota ei voi robotisoida”, jatkaa Ollila. Ainutkertainen on inhimillistä, yhden kerran tapahtuvaa ja opettajan tehtävä on tehdä ainutkertaisia ratkaisuja inhimillisissä tilanteissa.

Esko Valtaoja puhui tulevaisuudesta, joka hänen mukaansa on jossain kymmenien vuosien päässä. ”Edistystä eivät saa aikaan varhain nousijat---- edistys lähtee laiskoista ihmistä, jotka koettavat löytää ja keksiä helpomman tavan tehdä asioita ”, esittää Valtaoja . Ideat, uudet tavat tehdä asioita, tiedot ja taidot sekä oivallukset tuovat edistystä. Työn luonne on muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana ja muuttuu edelleen ollen alussa ruumiillista työtä, muuttuen sitten taitotyöksi (= koneet ja niiden käyttö), tulevaisuudessa työ on yhä enemmän luovuuteen perustuvaa, työ on myös elämäntapaan liittyvää työtä, jotta osaisimme elää itseämme tyydyttävällä tavalla. Tarvitsemme tulevaisuudessa enemmän oman elämämme elämäntapakouluttajia, ”personaltrainereitä”, jne.

KSOLLI:n hallitus on kokoustanut tämän syksyn aikana pari kertaa, luottamusmiehet ovat kokoontuneet kerran. Asiat, jotka ovat puhuttaneet, liittyvät Valterikoulun ja toimipisteiden tulevaisuuteen, toimintatapoihin/-kulttuuriin, YT- toimikunnan toimintaan, palkkausarviointityöryhmien toiminnan aloittamiseen, KiKy-sopimukseen, ohjaavien opettajien työaikakysymyksiin, VAATI-kartan ongelmiin, ja luonnollisesti talouteen. Uudet sopimusneuvottelut aloitetaan ensi syksynä, ja valmistelut siihen kevään 2017 aikana. Edunvalvonnan osalta työtä riittää.

Keväällä 2017 KSOLLI järjestää yhteiset talvipäivät kulttuurin merkeissä. Järjestelyistä vastaavat Anu Salila, Anja Nurhonen sekä Tarja Latva ja Minna Nieminen. Toivottavasti saamme piakkoin tarkempaa tietoa tästä tapahtumasta.

EDUCA:ssa tammikuun lopussa KSOLLI on ensimmäistä kertaa mukana yhteisellä OAO:n osastolla. Pyrimme ylläpitämään näin tiivistä yhteistyötä OAO:n muiden jäsenyhdistysten kanssa.
Toivotan kaikille Rauhallista Joulua ja Jaksamista vaativassa työssänne!

Arto Ollila, puheenjohtaja

Kommentoi juttua, anna palautetta:
Palautteeni:

Sähköpostiosoite: