Terapiaratsastuksen maailmankongressi

Aika: Koko matka 2. – 13.8.2006, Kongressiaika 8. – 12.8.2006
Paikka: Brasilian pääkaupunki Brasilia, Brasil – Brasília, ”Capital de Equoterapia”
Tapahtuma: Terapiaratsastuksen XII Kansainvälinen Kongressi, XII International Congress of Therapeutic Riding
Aihe: Ystävien välinen yhteys, ”Contact Between Friends”
Järjestäjä: ANDE-BRASIL, ”Associacão Nacional de Equoterapia” www.equoterapia.org.br
Yhteistyössä: FRDI, The Federation of Riding for the Disabled International http://www.frdi.net

Suomen edustajat
Yläkuvassa vasemmalta:
  • Anne Rokka, fysio- ja ratsastusterapeutti-SRT, Perniö. SRT:n, Suomen Ratsastusterapeutit ry:n edustaja, 
  • Satu Selvinen, fysio- ja ratsastusterapeutti-SRT, Mahdollisuus Lapsille ry, Helsinki, SRT:n edustaja 
  • Nina Hyvätti, lastentarhanopettaja, Metsäkylän Ratsastuskeskuksen omistaja, Turku, SRL:n ja sosiaalipedagogisen hevostoiminnan edustaja, sekä
  • Sanna Mattila-Rautiainen, fysio- ja ratsastusterapeutti-SRT, Vuokatti, FRDI:n hallituksen jäsen ja varapresidentti
  • Kirjoittaja: Minna Nieminen, fysio- ja ratsastusterapeutti-SRT, Haukkarannan koulun edustaja.

Tiistai 8.8.2006
Brasilian kongressin ensimmäinen päivä oli alkanut Workshopeilla Granja do Tortossa, paikallisessa ratsastusterapiakeskuksessa. Valitettavasti workshopit täyttyivät niin nopeasti, ettei niihin enää mahtunut. Tämän päivän tavoitteeksi jäikin tutustua hallintokaupunkiin ja löytää parhaat kulkuyhteydet uuteen Convention Centeriin, jossa itse kongressi ja kokoukset tapahtuvat. Lisäksi tärkeää oli valmistautua FRDI:n iltakokoukseen, jossa mm. esiteltiin viimeisen kolmivuotiskauden tapahtumat ja budjetti sekä näytettiin suunnitelmat seuraavalle kaudelle. Mainittavaa oli myös osallistuminen keskusteluihin ja äänestyksiin, joissa eri maiden edustajat ottivat kantaa jäsenyys-, toimintakulttuuri- sekä hallituspaikka-asioihin.



FRDI presidentti Gundula Hauser avaa kongressin.
Taustalla kongressin logo.

Keskiviikko 9.8.2006
Ensimmäinen varsinainen kongressipäivä alkoi rekisteröitymisen, osallistuja- ja Confraternization Dinnermaksujen selvittelyjen touhukkaissa merkeissä, sillä niin tämä kuin moni muukin kansainvälinen kongressi paini aluksi järjestely- ja tietoliikenneongelmien kanssa. Ystävällinen palvelu, ”no prblemo” –kommentein kuitenkin kannusti ylläpitämään leppoisaa tunnelmaa. 

Itse kongressin avaus tapahtui nykyaikaisessa auditoriossa, jossa tekniikka pelasi miltei moitteetta. Simultaanitulkkaus toki kaipasi säätöä. Portugalin kielen nyanssit kun jäi kääntämättä tai huomaamatta liiallisen puhenopeuden tai äänentoiston rätinän takia. Joka tapauksessa arvovaltainen joukko ANDE-Brasilin ja FRDI:n edustajia toivottivat kukin vuorollaan kaikki osallistujat lämpimästi tervetulleeksi. Ensimmäinen esitys brasilialaiselta Dr. José Torquato Severolta valaisi monitieteellisesti terapeuttisen ratsastuksen vaikuttavuuksia kasvatus-. terveys- ja lääketieteen näkökulmista. Mielenkiintoni kohdistui neurofysiologisiin perusteluihin, jota viime aikoina on Suomessakin esitetty. Tämän jälkeen esitykset jatkuivat kahdessa eli tilassa, joihin sai vapaasti mennä mielenkiinnon ja ymmärryksen mukaan.
 
Loppupäivän 20 minuutin ”presentaatioista” mieleenpainuvimmat olivat USA:n Gisela H. Rhodesin ”Interactive vaulting, centered riding and yoga – a innovative approach to therapeutic riding” ja Argentiinan Maria Aranan ”Equestrian rehapilitation on profoundly multideficient child, the Prince”. 
Heti esitysten jälkeen alkoi auditoriossa toinen virallinen avausseremonia ratsuväen puhallinorkesterin säestämänä. Brasilialaisella prameudella varustetut sotilaat soittivat niin tanssi- kuin marssimusiikkia tunnelmaa kohottavalla tyylillä. Lopuksi oli vapaata seurustelua tervetuliaiscocktail–tilaisuuden lomassa. Kello läheni yhtätoista kävellessämme lämpimässä illassa kohti hotelliamme, Kubitsek–plazaa.

Torstai 10.9.2006
Vaikka edellinen ilta oli venynyt, jokin sai kolmen suomalaisen Sadun, Nina ja Minnan ehtimään miltei ensimmäisen esityksen alkuun klo 8. Kreikkalaisen Maria Ligan esitys neliraajahalvaantuneen lapsen ratsastusterapiasta oli yllättävän harmoninen ja ymmärrettävä kokonaisuus. Puhetempo sopi skandinaaviseen pirtaan. Kaksi seuraavaa brasilialaista esitystä täyttivät ainakin muodollisesti tieteellisen tutkimuksen pelisääntöjä. Eveli Maluf oli käyttänyt Suomessakin tunnettua Bergin –testiä neurologisen ratsastajan tasapainoa arvioidessaan. Ana Paola Negri taasen oli tehnyt suuren ja tarkan työn arvioidessaan aivohalvauspotilaan edistymistä ratsastusterapian aikana. Neljäntenä ennen kahvitaukoa argentiinalainen Aldo M. Lauhiratin esitteli sujuvasti ja mielenkiintoisesti puhetta, tekstiä, kuvaa ja videonauhaa apuna käyttäen lapsen psykomotorisen kehityksen tukemista ratsastusterapiaklinikallaan.
Kahvitauon jälkeen piti valita kahdesta hyvästä; suomalaisen ja australialaisen väliltä. Sadun asia kun oli tuttua, valitsimme australialaisten esitykset. Barbara Heine korosti hevosen roolia terapian aikana ja Mary L. Longden kouluttamisen ja ylläpitämisen tärkeyttä. Ennen lounastaukoa Saksan Monika Mehlem esitteli mm. hevosen liikkeen merkitystä psykoterapeuttisessa ratsastusterapiassa.

Lounaan jälkeen oli jätettävä väliin pari esitystä, jotka eivät otsikoidensa ja abstraktiensakaan takia kiinnostaneet. Lounastauolla piti käydä hotellissa vaihtamassa vaatteet iltatilaisuuteen, johon bussit lähtivät heti viimeisten esitysten ja FRDI:n General Meetingin jälkeen. Viimeinen esitys, Hollannin Ulrike Thielen psykomotorisesta terapiavikellyksestä persoonallisuuden ja päivittäisen elämän tukena oli erittäin mielenkiintoinen ja avasi ajatuspolkuja kehittämään omaa terapiaotettani.

Tämän jälkeen kokoontui General Meeting, jossa kaikki jäsenmaat saivat esittää kysymyksiä ja kommentteja FRDI:n hallitukselle. Puheenvuoroja käyttivät mm. Uusi-Seelanti, Hollanti, Meksiko, Espanja, Ranska, Italia, Australia, Kuuba aina ratsastusterapialaadun tarkkailusta, kummiterapiakeskusten perustamiseen ja kansainvälisten projektien kuulumisiin. Tärkeää oli nähdä eri maiden aktiivisia edustajia, kuulla heidän mielipiteitään sekä kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta katsellessaan ihmisten reaktioita keskustelujen aikana. Meitä suomalaisia oli paikalla kaikki viisi edustajaa, joista Sanna istui FRDI:n hallituksessa juurivalittuna varapresidenttinä itävaltalaisen Gundula Hauserin vieressä. Jotenkin tuntui siltä, että olemme vahvasti mukana siinä, mitä maailman ratsastusterapiarintamalla tapahtuu. Hyvä me, hyvä Suomi!

Illan päätteeksi bussijonomme lähti näyttävästi moottoripyöräpoliisien ja poliisiautojen saattamana Kongressikeskuksesta kohti Brasilian armeijan ensimmäistä ratsuväkirykmenttiä. Näyttävyydellä ja kuuluvuudella ei ollut rajoja, kun punavalkoisiin edustusasuihin pukeutunut soittokunta toivotti upealla soitollaan monisatapäisen vierasjoukon tervetulleeksi. Samalla paraolympiatason vammaisratsastajat esittivät kouluratsastusohjelmiaan ja erityisratsastajat suloista katrilliaan. Äkkiä tunnelma muuttui. Yksinäinen torvi soitti tutunkuuloisen valmistautumiskappaleen ja sen jälkeen pillin vihellyksestä, marssin saattamana satapäinen sotilasjoukko keräsi kaikki kouluaidat kentältä. Huikean hauska näky! 




Sen jälkeen ”inkkarimaisen villi” sotilasjoukko rynnisti ratsuineen kentälle temppuilemaan hurjasti laukkaavien hevostensa selässä, milloin esteitä ylittäen, milloin mitä ihmeellisin tavoin maata koskettaen. Kerrassaan taitavaa!! Lopuksi sata Cavaljeeriä ratsuineen asteli arvokkaasti kentälle aloittaen mitä upeimman katrilliesityksen. Suuntien, liikkeiden, askellajien ja muodostelmien yhteensovittaminen oli saumatonta, vaikka ratsastajia oli istunnan perusteella monentasoisia. Katrillin päätteeksi sata Cavaljeeriä tekivät rivin, odottivat hyökkäyskäskyä ja ampaisivat täysillä kohti katsomoa. Pari metriä ennen katsojia muodostelma pysähtyi kuin seinää ja Cavaljeerit aloittivat laulamaan hevosilleen. Komean koskettavaa!!! Vaikuttavan esityskokonaisuuden saattamana meidät johdatettiin upseerikerholle, jossa tarjoiltiin mitä moninaisempia suola- ja makeapaloja. Kuitenkin itse paikka, rakennuksen nuoruudesta huolimatta, huokui perinnettä, sillä parisataakin vuotta vanhat taulut, esineet, aseet ja patsaat huokuivat jotakin, jonka perinteestä tullaan vielä jatkossakin pitämään huolta. 




Noin 80 hevosen katrilli, jonka esitti Dragoes of Independance (ratsuväkijoukko)


Perjantai 11.8.2006
Koska kaikki mitä nähdä ja kokea voi, oli edellisenä päivänä ja iltana nähty ja koettu, päätimme valita perjantain esitykset tarkoin. Suunnitelmaa mahtuivat puolalaiset, britit, itävaltalaiset ja saksalaiset. Ja koska viimeisenä kongressipäivänämme, lauantaitahan emme enää voineet nähdä lentojemme aikaistuttua Varigi-lentoyhtiön konkurssin takia, kaiken ei ole tarkoitus mennä suunnitelmien mukaan, kohtasimme joukon pettymyksiä. Lähinnä muutamien luennoitsijoiden poisjäännin takia aikatauluja oli muuteltu ilman selkeää informaatiota niin, että menetimme kolme mielenkiintoista esitystä! Saimme nähdä vain osan puolalaisten esityksestä ja vain yhden britin esityksen. Onneksi tämä esitys oli kuitenkin menestys! Sain sen jopa videonauhalle. ”Sit up tall!”; Lynne Munro aloitti vahvasti. Esitys sisälsi kaikkea, mitä loistavan ”presentaation” tulee sisältää. Erinomainen artikulaatio, miellyttävä puhetyyli ja -nopeus, varsin havainnollistavat kuvat ja videot sekä muutama ”jumppa- / itsetutkiskeluhetki” yleisön kanssa. Vahvaa vuorovaikutusta! Asia ei loppujen lopuksi ollut mitään uutta ja ihmeellistä, mutta esitys kokonaisuutena herätti ajattelemaan ja pohtimaan. Asennon hallinta, suljetut ja avoimet liikeketjut muistuttivat fysioterapian ja ratsastusterapian saumattomasta yhteenkuuluvuudesta. Ja lopuksi armahdettiin kuulijaa hyväksymään myös ”pahalta näyttäviä” ratsastusistuntoja kunhan hevosen liikkeen saama vaikutus virtaa dynaamisesti ratsastajan rajoittuneessa kehossa.

Pystyasennon hallintaa niin avoimin kuin suljetuin liikeketjuin saimme käytännössä kokeilla seistessämme esitysten jälkeen postereiden luona ja kävellessämme messualueella viimeisen kerran. Ahmimme kaiken mahdollisen mukaamme niin henkisesti kuin osittain fyysisestikin, jotta kesken jäävä kongressi eheytyisi mielissämme. Pieni haikeus nousi mieliimme aloittaessamme iltaan sekä varhain seuraavana aamuna lennolle valmistautumisen.

Yhteenvetona 
Kongressin tiedollinen anti ei kohdallani ylettynyt kolme vuotta sitten pidetyn Unkarin kongressin tasolle. Samoin käytännönjärjestelyissä oli paljon parantamisen varaa ihan aikatauluissa pysymisessä sekä etenkin informoinnissa. Parasta olivat kuitenkin ikimuistoiset elämykset vammaisratsastajien ja ratsuväkirykmentin esitysten parissa, sillä Brasilian Equoterapian syntyminen niin terapeuttisessa ratsastuksessa kuin sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassakin (suomalainen käsite) on armeijan ja etenkin ratsuväen, Cavaljeerien ansiota. Ansiokasta olivat myös kokousten tunnelmat ja kansainväliset kontaktit ”Contact Between Friends”, mitä itse asiassa lähdimme ensisijaisesti hakemaan. 

Contact Between Friends eli kansainväliset kontaktit ja kutsut

1.Kreikan Maria Liga, (ft) Serresin kaupungista halusi Haukkarannan Comenius –kumppanikseen yhdessä Ruotsin ja Puolan kanssa. Anomus hankkeesta on jätetty maaliskuun lopussa Cimoon ja lokakuussa kaksivuotinen hanke käynnistyy, mikä tulemme hyväksytyksi. Hanke on asiantuntijapainotteinen.

2.Englannin Lynne Munro, (ft) yksi parhaimmista luennoitsijoista on halukas kehittämään suomalais-englantilaista koulutusta. Näin saisi lisää osallistujia ja kokemusten vaihtoa. Hänen kanssaan toimiva Fortune Centerin Denise Thompson, (ft) antoi myös kutsun tutustumaan keskukseen. Mahdollinen oppilaskontaktipaikka!

3.Puolan Joanna Dzwonkowska (pt), Barbara Gasiorowska (pedagogi) ja Anna Struminska (presidet) halusivat myös yhteistyötä suomalaisten kanssa. Heidän esitystensä aiheet liittyvät hyvin Haukkarannan toimintaan. Mahdollinen oppilaskontaktipaikka!

4.Hollannin Ulrike Thiel (psk) edustaa samaa psykoterapeuttista ratsastusterapiaa kuin Suomessa toteutetaan. Koulutusyhteistyö ja kutsuvierailu ovat mahdolliset.

5.Itävallan Reinhard Mantler on luonnollisen hevostaidon edustaja ja kouluttaja. Hänen klinikkansa järjestää laadukasta koulutusta. Kutsuvierailu on mahdollinen.

6.Brasilian Ute Hesse (psk) on kiinnostunut samasta psykoterapeuttisesta ratsastusterapiatyylistä, mitä Suomessa toteutetaan. Koulutusyhteistyö ja kutsuvierailu ovat mahdollisia. 

7.Meksikossa on mm. kasvatukseen erikoistunut ratsastusterapiakeskus. Keskuksen edustajat kutsuivat kovasti tutustumaan paikkaansa.


Minna Nieminen