Puheenjohtajan mietteitä kevätlukukauden 2007 päättyessä

Lukuvuosi on taas päättymäisillään, mitä siitä jäi käteen ja miten selvisimme. On aika tehdä yhteenvetoa kuluneesta vuodesta.

Kiire ja lisääntyneet tehtävät eivät näytä hellittävän. Muistelimme vastikään oululaisten kanssa aikaa, jolloin istuimme yhdessä kahvihuoneessa ja jutustelimme mistä milloinkin. Nykyään kahvihuoneessa välituntien aikana tai oppituntien jälkeen ei näy ketään. Mielestäni yhdeksi riesaksi on tullut jatkuvan tiedonvälityksen tarve, tehokkuuden lisääntyminen tietotekniikan avulla. "Luitko sähköpostiasi? Huomasitko viestini!" kysymykset ovat arkipäivää ja tämän näytön edessä vietämme kaiken aikamme ja unohdamme hoitaa sosiaalisia ystävyyssuhteitamme. Mielestäni meidän tulisi tehdä selkeä sääntö esimerkiksi sähköpostien lukemisessa, kerta päivässä riittää ja infon pitää tulla riittävän ajoissa.

Toinen ihmisten mielenrauhaa järkyttänyt ja jopa stressiä aiheuttanut asia tänä lukuvuonna on ollut uuden tietokoneohjelman käyttö HOJKS -työssä. Itsekin olen kyseisen asian kanssa pähkäillyt useita tunteja, eikä ole vieläkään valmista. Oppilastieto-ohjelman tarkoitus on ollut varmaan  hyvä, mutta en ymmärrä, miksi minun tulee hallita monimutkaisen ohjelman käyttö. HOJKS:n laatiminen kuuluu, ainakin vielä, meidän normaaliin erityisluokanopettajan ja erityisopettajan työhön, josta ei eri korvausta makseta. Mutta siihen ei kuulu tietoteknisten toimintojen, tietojen kirjaamiseen liittyvien ongelmien kanssa painiminen.

Edunvalvonnan osalta kulunut lukuvuosi on ollut samanlainen kuin aiempikin vuosi, hankala! Paljon luvataan, aikarajat pettävät jatkuvasti ja mitään ei synny! Ymmärrän jokaisen jäsenen tuskastumisen uuden palkkausjärjestelmän syntymisen viivästymiseen. Lukijasta varmaan tuntuu jo aika "kornilta", kun tätä kirjoittaessani tiedossani on, että uusi sopimustarjous on tulossa viikolla 19. ja nyt ollaan jo aika lähellä lopullista sopimusta.

Lähtökohta koko uuden järjestelmän luomiselle on kuitenkin ollut vaikea. Perusasioista, kuten esimerkiksi siitä, että opettajien CUPJ:n pitäisi olla AUPJ:n mallin mukainen ja arviointi suoritettaisiin yhden ja saman vaatitaulukon mukaan, ollaan oltu pitkään eri mieltä. Jos JUKO onkin hyväksynyt A-puolella tämän mallin, ei se voi olla peruste sille, että opettajienkin/OAJ:n olisi tämä hyväksyttävä. Myös soveltamisalaa on pyritty rajaamaan, eikä olla päästy yksimielisyyteen mm. poistettavista liitteistä. Sopimuksettomana aikana lauenneet lisät ja niiden maksu on myös kangertanut, kuten myös erikseen korvattavat asiat. Huolena on ollut myös se, miten ansioiden kehitys taataan, miten palkankorotuksia voi saada. Vanhan käytössä olleen järjestelmän aikana, kun kaikki ikälisät ja määrävuosikorotukset oli saatu, ainoa mahdollisuus palkan lisiin oli ottaa lisää tunteja tai lisätehtäviä. CUPJ:ssä nuoremmilla opettajilla on mahdollisuus päästä aiemmin samaan ansiotasoon kuin vanhat opettajat. Miten sitten vanhemmat opettajat? Toimittaisiin kuten ennenkin, mutta uusi järjestelmä antaa paremman mahdollisuuden oikein käytettynä ns. vanhalle opettajalle nostaa omaa ansiotasoaan aiempaan järjestelmään verrattuna. Henkilökohtaisena lisänä näille vanhoille opettajille taataan aiemmat määrävuosikorotukset ja ikälisät.

Kevät tuo korotuksia kunta-alan opettajille, palkankorotukset ovat keskimäärin 1,04% ja korotuksista 0,3% neuvotellaan syksyn aikana paikallisesti tehtävän vaativuuden mukaan. Erilliset lisät poistuvat, esimerkiksi alkuopetuslisä ja tarkoitus on, että ne sisältyvät paikallisesti sovittaviin tehtävän vaativuuden mukaan maksettaviin korvauksiin. Kuntapuolen opettajat pysynevät nyt mukana muiden alojen ansiokehityksessä. Nyt vain on huolehdittava, miten meidän valtion sektorin palkkakehitys pysyy edes kuntasektorin opettajien palkkakehityksen mukana. Valtion palkkaohjelman tarkoitus on pitää kiinni osaajista valtion sektorilla, mutta ellei esim. opetusalaa tehdä kiinnostavaksi palkkauksellisesti ja/tai muilla eduilla, hakeutuvat opettajat muualle. Tätä asiaa käsiteltiin mm. Opettaja-lehden numerossa 16. Perusopetuksen erityisopettajat ovat esimerkkejä opettajaryhmistä, joiden saanti takkuilee pahan kerran. Erityisopettajien ongelma on matalan palkantason lisäksi se, ettei rajusti lisääntyneestä HOJKS -työstä makseta riittävästi ( ja esimerkiksi meillä ei ollenkaan). Palkkaero luokanopettajiin on supistunut viime vuosina alle kymmeneen prosenttiin, ja lisäksi on aiheellista kysyä: miten meille on käynyt verrattuna kuntasektoriin? Aikaisemmin apukoulun ja tarkkailuluokan opettajien eläkeikä oli 55 vuotta, mutta nykyään sama kuin muilla, 65 vuotta. Miten siis ala saataisiin houkuttelevaksi ja varmistettaisiin, että tulevaisuudessakin saamme päteviä ja alansa ammattilaisia valtion aistivammaiskouluihin?

Yliopistoissa ja harjoittelukouluissa CUPJ on otettu käyttöön osin ristiriitaisin tuntein. Meidän CUPJ:n pohjana on harjoittelukoulujen luoma järjestelmä, jossa huomioidaan meidän koulujen erityispiirteet. Yliopistoissa uutta palkkausjärjestelmää on toteutettu 2006 alusta, ja nyt on saatu tilastotietoa siitä, mitä eri yliopistoissa tapahtuu. Lehtorit ovat joutuneet eriarvoiseen asemaan, koska vaativuustasojen kriteereitä on tulkittu eri tavoin ja samanlaisia tehtäviä on sijoitettu eri vaativuustasoille. Meidän on siis huolehdittava, että vastaavanlaista ei tapahdu meidän alalla.

Lukiessanne tätä toivottavasti neuvottelut ovat edenneet hyvään malliin, jotta takautuneet lisät saadaan maksuun ja päästään uuteen järjestelmään. Kiireellä ei kuitenkaan kannata pilata asiaa, vaan kaikki mahdolliset asiaan vaikuttavat seikat tulee ottaa huomioon.


Toivon kaikille jäsenille virkistävää ja rentouttavaa kesää ja lomaa.


Haukipudas 06.05.2007
Arto Ollila
puheenjohtaja