Kuva: AS Tallink Group. Itämeri.

Hyvät Jäsenet!

Olemme eläneet taas vaiherikkaan ja tapahtumia täynnä olleen edunvalvontalukuvuoden, joka huipentuu tätä kirjoittaessani uusiin eduskuntavaaleihin. On yllättävää, kuinka ”poliittista” kaikki päätöksenteko ja päättämättä jättäminen Suomessakin on. Tuskin koskaan Suomen poliittisessa historiassa Suomen hallitus on äänestänyt eduskunnassa vastaan omia esityksiään. Opposition, lähinnä keskustan, kaatama II-asteen koulutuksen järjestämislupien hakemismenettely valiokunnassa poiki tapahtumaketjun, joka johti lähes kaikkien eduskuntaan viime kädessä tulleiden esitysten hylkäämiseen. Oli siis nähtävissä ”vaalihysteriaa”.

Seuraavan hallituksen koulutuspoliittiset ratkaisut määrittelevät Suomen koko koulutuskentän tulevaisuuden. Olemme olleet koulutuksen osalta maailman kärkimaita, mutta jo nyt OECD:n tutkimukset osoittavat, että olemme putoamassa maailman kärkimaista koulutuksen laajuuden, tason ja sen yhdenvertaisen saavutettavuuden osalta. Toisen asteen koulutusta ollaan muuttamassa 1970 – 80 -luvun suuntaan, jolloin esimerkiksi ammatillinen koulutus oli pääosin kaksivuotista. Oppisopimuskoulutusta ja työpaikoilla oppimista halutaan lisätä, mutta kukaan näitä ehdotuksia esittäneistä ei pysty sanomaan, kuka ”opettaa” työpaikoilla, ja mistä tällaisia ”oppimistyöpaikkoja” saadaan työttömyyden riivaamassa Suomessa. Miten käy jatko-opintokelpoisuuksien, koulutetaanko näillä työpaikoilla vain täsmäosaajia, jotka myöhemmin eivät ammatillisen osaamisen puutteiden vuoksi pysty vaihtamaan työpaikkaa? Tuleeko kaikesta ammatillisesta koulutuksesta työ- ja elinkeinoministeriön toteuttamaa ns. työvoimapoliittista täsmäkoulutusta yritysten käyttöön? Miten käy nuorten yleissivistyksen, jos sitä ei enää oppilaitoksissa opeteta?
Kuuden miljardin sopeuttamis- ja veroratkaisut seuraavan 4 - 6 vuoden aikana eivät voi olla vaikuttamatta myös koulutukseen. Niukkuutta tullaan jakamaan seuraavat vuodet ja merkittäviä palkankorotuksia lienee turha odottaa. Olemme aivan uudessa tilanteessa edunvalvonnan osalta. Miten turvataan kaikkien opetushenkilöstön työpaikat, ja jos ja kun irtisanomisia tulee, miten voimme vaikuttaa siihen, että irtisanottuja olisi mahdollisimman vähän?

Opetus on nostettava keskiöön, oppilas on asiakas, jonka luokse meidän on mentävä. Hän on se ”lihatiskin asiakas”, joka odottaa meiltä opetusta, ohjausta, ja kuntouttavia toimenpiteitä selvitäkseen tulevaisuudessa nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassamme. Olisiko aika miettiä, mitä ja ketä varten me olemme? Kuluuko aikamme liikaa aina uusien kehittämis- ja suunnittelutehtävien parissa, vaikka entisiäkään ei ole ehditty toteuttaa edes puoleenväliin?

Työllistämmekö itsemme ja toisemme jo liikaa tällaisella toiminnalla, joka viime kädessä ei päädy lapsen parhaaksi, vaikka kuinka niin ajattelemme? Olemmeko jo erkaantuneet niin kauas arkityöstä oppilaiden parissa, ettemme enää ehdi ja kykene tekemään perustyötä, olemaan näiden asiakkaiden, lasten kanssa läsnä.? Opetus- ja kasvatustyö, varsinkin erityislasten kanssa on vaativaa, jota ei opi kuin heittäytymällä itse omalla persoonallisuudellaan heidän joukkoonsa. Käytännön opetustyötä ei opita vain lukemalla kirjallisuutta ja erilaisia tutkimuksia kammioissa tai näyttöjen takana.

Toivottavasti mahdolliset sopeuttamistoimet meidän toimipisteissämme eivät johda siihen, että se olisi pois suoraan oppilaisiin kohdistuvasta toiminnasta. Olisiko vaikeassa taloudellisessa tilanteessa syytä jättää odottamaan ”hyllylle” erilaiset hankkeet ja kehittämistoimenpiteet ja suunnata mahdolliset vähenevät resurssit työskentelyyn oppilaiden kanssa? Jokaisen meistä olisi syytä miettiä, miten enemmän olisimme tekemisissä ja läsnä meidän omien oppilaiden sekä jaksolla ja ohjauksessa olevien oppilaiden kanssa.

Opettajan työtehtävät ovat lisääntyneet viime vuosina radikaalisti, opettajan työ ei ole enää pelkkää opettamista, vaikka suurin osa kuitenkin on sitä edelleen. Opettajan palkkaus perustuu OAJ:n laskelmien mukaan 2/3 opetusvelvollisuuteen, eli miten paljon he pitävät oppitunteja. Lisäksi on ns. erikseen maksettavia lisätehtäviä. Järjestömme mielestä työaika- ja palkkausmalli ei kaikilta osin vastaa opettajan nykyistä työtä, koska työhön kuuluu entistä enemmän yhteissuunnittelua sekä erityisopettajilla vielä lisäksi runsaasti HOJKS -työtä, pedagogisia selvityksiä ja moniammatillista yhteistyötä yleensäkin. Tällöin opettajan viikkotyöaika muodostuu hyvin epämääräiseksi. Ollaan ns. harmaalla alueella eikä näille tehtäville enää löydy palkanmaksuperusteita. Kaikki tämä ylimääräinen tehtävä ei voi vain kuulua ns. YT-aikaan, joka on tarkasti määritelty. Aika ei yksinkertaisesti riitä.

Yksi ratkaisu opetusalan työmäärän ja palkan hallintaan voisi olla opettajien vuosityöaika, jolloin kaikki opettajan työ voisi olla mahdollista saada näkyväksi ja palkanmaksun perusteeksi. OAJ:n työmarkkina-asiamies Markku Perttusen mukaan opettajan työaika voisi olla esimerkiksi 1500 - 1600 tuntia vuodessa ja työaika jaettaisiin ns. sidottuun työaikaan ja luottotyöaikaan, joka olisi tarkoitettu oman opetuksen suunnitteluun ja arviointiin.

OAJ:n mallissa vuosityöaikaan laskettaisiin oppitunnit, niiden esi- ja jälkityöt, kokoukset, palaverit, tapaamiset, kouluttautuminen, ja kaikki opettajalle määrättävät tehtävät. Keskeistä olisi tehdä lukuvuoden alussa työaika-suunnitelma, johon työtehtävät määriteltäisiin. Lukuvuoden aikana työntekijä seuraisi itse käyttämäänsä aikaa työaikasuunnitelmaansa ja esimiehen kanssa tehtäisiin aika ajoin tarkastelua, kuinka paljon aikaa on käytetty ja käyttämättä.Asiasta kirjoitettiin Opettaja -lehden numerossa 7.

Olisiko tässä ajatuksen siementä meidän opetusvelvollisuustyöajassa oleville, joilla alati tulee lisää tehtäviä? Tällä pystyttäisiin myös turvaamaan se, että opettajan vuosiansiot eivät olisi niin riippuvaisia opetettavista oppitunneista. Jos oppitunteja on vähemmän, voisi sen kompensoida muilla tehtävillä. Opettajien palkkaus pysyisi kuitenkin enemmän vakiona kuin OPV- järjestelmässä. Huomioitavaa on vielä, että vuosityöaika sisältää vapaajaksot, jolloin työnantaja ei voi määrätä työtehtäviä, esimerkiksi kesällä kahdeksan viikkoa ja talvella neljä viikkoa.

Hyvä Jäsen. Olemme valtion erityiskoulujen henkilöstönä siirtymässä 1.8.2015 yhteisen VALTERI -koulun henkilöstöksi. Muutos jo satavuotiaille kouluille voi olla iso - esimerkiksi Jyväskylälle, joka sai vastikään perustettua uuden Onervan oppimis- ja ohjauskeskuksen.
Muutokset kuitenkin mahdollistavat aina mahdollisuuksia ja esimerkkiä voimme ottaa erityisammattioppilaitos LUOVI:sta, joka on jo vuosia toiminut valtakunnallisena erityisammattioppilaitoksena. Valtakunnallisena kouluna voimme olla paremmin vaikuttamassa esimerkiksi erityisopetuksen valtakunnalliseen strategiaan, toimintamme voi tulla vielä uskottavammaksi ja näkyvämmäksi.

Olen opetushenkilöstön edustajana VALTERI -johtokunnassa. Johtokunnan koostumus on varsin vaikuttava ja ensimmäinen kokous pidettiin 6.3.2015. Kokouksessa käytiin mielenkiintoista keskustelua yhteisestä tulevaisuudestamme ja näen tehtäväkseni pitää huolen siitä, että johtokunnan jäsenillä olisi mahdollisimman selkeä käsitys siitä, mitä kouluissamme on tehty ja tehdään sekä toimia opetushenkilöstön viestin viejänä johtokunnalle ja johtokunnasta opetushenkilöstölle. Johtokuntaan liittyvistä asioista on erillinen kirjoitukseni lehdessä toisaalla.
KSOLLI:n liittopäivät lähestyvät. Liittopäiville on tulossa noin 60 osallistujaa ja se on kuitenkin kohtuullisen hyvä osanottajamäärä. Liittopäivät alkavat Helsingissä keskiviikkona 10.6.2015. OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen saapuu avaamaan liittopäivämme. Varsinainen liittokokous pidetään iltapäivällä muun ohjelman jälkeen. Toivoisin teidän kovasti miettivän kouluissanne omaa innokasta ja aktiivista edustajaa KSOLLI:n hallitukseen. Hallitustyöskentely on innostavaa ja paljon antavaa hyvässä ja toisia kannustavassa joukossa. Hallituksessa on oltava jokaisesta koulusta (= toimipisteestä) edustaja ja hänelle henkilökohtainen varajäsen. Hallitustyöskentely ei ole niin vaikeaa ja ”konkareiden” mukana oppii. Toivoisin kovasti uusia nuoria tai vasta-alkajia mukaan hallitukseen, jotta saisimme myös uusia ajatuksia toimintamme kehittämiseen.

Näemme Helsingissä liittopäivillä. Voimia ja jaksamista, tukekaa kollegojanne loppukevään rutistuksessa.



Arto Ollila
KSOLLI ry:n puheenjohtaja

Kommentoi juttua, anna palautetta:
Palautteeni:

Sähköpostiosoite: