Leena Ruotonen Jyväskylän Työväentalon lämpiössä. Taustalla Alvar Aallon mielikuvitusta lietsova kuvitettu seinä; elämä on kuin tämä seinä. Koskaan ei tiedä, mitä on seuraavaksi.


Edessä eläkeläiselämä

Kädessäni on uusi vihreä KEVAn työeläkekortti, tänään postilaatikkoon pudotettu. Joskus elämän tärkeät ratkaisut tulevat kuin puun takaa. Itselläni tämä yllättävä ratkaisu oli nopea eläkkeelle lähtö. Vielä lukuvuoden alkaessa en tiennyt, että lähtisin 1.1.2015 eläkkeelle, mutta nyt olen hakenut eroa virastani, saanut eläkepäätöksen Suomessa opettajana toimimistani vuosistani sekä ottanut yhteyttä Ruotsin puolelle virkaeläkkeen saamista varten.

Sysäyksen toiminnalle antoi 85-vuotias äitini, joka viime elokuuhun saakka oli täysin omillaan toimeen tuleva virkeä mummo. Tilanne muuttui yhtäkkiä. Ensin muistisairaus ja sitten yhtäkkinen sokeutuminen mursivat ennen niin virkeän ihmisen. Hän tarvitsi hoitajaa ja avustajaa.

Suomessa on puhuttu, että tarvittaisiin lähiomaisen hoitamista varten vastaava, ainakin osittain palkallinen hoitovapaa, mikä on omien lasten hoitamista varten. Tätä ei nyt kuitenkaan ole olemassa. Siispä täytyi akuutissa tilanteessa miettiä muita vaihtoehtoja.

Ensiksi ajattelin lähteä opintovapaalle. Olin viime lukuvuonna Koulutusrahaston rahalla opiskelemassa, ja opintovapaakuukausia oli minulla vielä reilusti jäljellä. Ne täytyy kuitenkin anoa 45 päivää ennen kuin opintovapaan aloittaa. Itse laitoin anomuksen heti, kun huomasin, että päivittäinen työssä olo ei onnistunut. Olisin omasta mielestäni pystynyt opiskelemaan yhtä aikaa äitini hoitamisen kanssa; minulla oli sopivasti pari isompaa kirjatenttiä odottamassa.

Hain opintovapaata joululoman alkuun saakka ja ilmoitin samalla, että tammikuussa jatkaisin opintovapaalla oloa. Tällainen pätkittäinen opintovapaa on opintovapaalainsäädännön mukaan täysin mahdollinen. Koulussani ei johtoporras kuitenkaan tähän suostunut, joten tämä vaihtoehto piti unohtaa. Kevätlukukaudeksi minulle kyllä luvattiin alustavasti opintovapaata, mutta tarvitsin vapaata välittömästi.
Ainoaksi vaihtoehdokseni syyslukukaudella jäi ottaa palkatonta vapaata, jota saa sairastuneen omaisen hoitamiseksi. Päätös oli helppo, koska minua tarvittiin omaishoitoon heti eikä kevätlukukaudella. Onnekseni kaupungilta saan joulukuun alusta lähtien noin 900 euron omaishoitajan palkkion, joka on tarkoitettu sukulaisille, jotka jäävät pois työstä omaisen hoitamista varten. Jatkossa tulen saamaan uudesta pestistäni kuukausittain 500 euroa.

Eläkkeelle jäämisestä päätin tiedusteltuani asiaa naamakirjan ystäväraadilta. Lähes yksituumaisesti fb-kaverit kannattivat eläkkeelle jäämistä opintovapaan sijasta.

Mainittakoon tässä, että olen kohta 64-vuotias, olin aikoinaan valinnut vanhan eläkejärjestelmän ja olisin siis päässyt eläkkeelle jo 58-vuotiaana, mutta sen ikäisenä tunsin itseni aivan liian nuoreksi jäädäkseni pois työelämästä. Nyt olin päässyt sopivampaan eläkkeelle lähtöikään! Ja monta vuotta minulla ei olisi enää ollutkaan aikaa nauttia työssä olosta. Jos on valinnut vanhan eläkejärjestelmän, niin nykyään edelleen voimassa olevan lainsäädännön mukaan täytyy lähteä pois virasta silloin kun täyttää 65. Silloin täytyy luopua vakituisesta virasta. Tästä asiasta olin ottanut selvää OAJ:ta ja valtiovarainministerötä myöten viime kesänä. Siis KEVAn sivuston tiedot eivät pidä kaikilta osin paikkansa, vaan minullekin oli sinne laskettu tulevaa eläkekertymää 68 ikävuoteen saakka, vaikka virkaa ei olisi saanut siihen saakka pitääkään.

Suomen eläke alkaa juosta tammikuun alusta, Ruotsin virkaeläke tulee könttäsummana alkuvuodesta ja Ruotsin yleisen eläkkeen otan vasta siitä lähtien kun täytän 65 vuotta.

KSOLLI on ollut liittoni kohta parikymmentä vuotta. Valmistuin opettajaksi vuonna 1974 ja olen siitä lähtien ollut ammattiliiton jäsen, siis yli 40 vuotta. Yksitoista näistä vuosista olin tosin jäsen Ruotsissa eli siellä SverigesLärarförbundetissa. Erityisen aktiivinen en ole näissä yhteyksissä ollut, mitä nyt vähän kirjoitellut ja retkiin osallistunut, ja olen tyytyväinen siitä, että KSOLLI on tarjonnut hyviä etuja työaikana. Jäsenyys jää voimaan ja muuttuu eläkeläisjäsenyydeksi.

Ammattiyhdistysliikkeen merkitystä asetetaan nykyään hyvin usein kyseenalaiseksi. Valtion erityiskouluissa opettajien ansiotaso vaikuttaa olevan laskevassa suunnassa, työmäärä lisääntyy, eläkeikä nousee, eläkekertymä pienenee. Koulujemme rakennekin muuttaa, kun Valteri – koulu aloittaa. Tässä riittää haastetta teille työelämässä ahertaville. Aktivisteja tarvitaan edelleenkin asioiden ajamisessa.

Leena Ruotonen
Eläkeläinen Onerva Mäen koulusta

Kommentoi juttua, anna palautetta:
Palautteeni:

Sähköpostiosoite: