Teatteriesityksestä "Toiset kengät"
Kuvassa Merja Pietilä, Timo Reinikka, Mikko Leskelä ja Elias Salonen. Kuva Jussi Tuokkola.



Pohjoista voimaa ja teatteria - Oulun ksollilaisten ilta

Talvipäivät muuttuivat Tervaväylän koulussakin kevätpäivän virkistyshetkeksi. Maaliskuisena perjantai-iltana KSOLLI:n opettajat kokoontuivat ensin syömään Vanhan Paloaseman ravintolaan ja siitä sitten hajaannuimme — yllätys, yllätys pelkän miesjoukon kanssa Oulun energia Areenalle seuraamaan Kärppien ja Lappeenrannan "Sputnikin" eli Saipan välieräottelua. Osa jatkoi matkaansa kohti torinrantaa ja kaupunginteatteria.

Hallille saavuttuamme selvisi, että yksi ottelulippu oli unohtunut eräältä jäseneltä kotiin, ja siitä säädettiin aluksi sähköpostien ja kännyköiden avulla. Ja eihän se lippu sitten toiminut kännykästä ovimiehen etälukijaan, mutta kun ajoimme invaoven eteen invataksilla ja viiden miehen avustajaporukkana autoimme Jaken ovelle, heltyi ovimies päästämään meidät kaikki sisään. Asiaa auttoi myös se, että ovelle alkoi muotoutua aikamoinen jonontynkä iloisesti naureskelevista Ksollin miehistä. Sitten eikun wessaan ja oman istumapaikan paikantamiseen, tosin tässä vaiheessa osa lienee jo hävinnyt klubin puolelle ”kahvittelemaan”.

Ottelutapahtumat etenivät normaalia kiekkokulttuuria mukaillen, tuomari oli nuija, Markkanen pomputtaa, ja ulkomaalaisvahvistukset eivät osaa pelata, ja missä on ”kärppäsydän”.

Ensimmäisen erän jälkeen klubille, mutta ennen kuin kaikki ehtivät sinne, toinen erä ehti alkaa, ja niin osa vietti erän kärppä-klubilla ja palasi takaisin toisella erätauolla.

—Huml, liiku edes vähän rahas eestä, ja Wallin mee pelaan kaukalopalloa, kannustushuudot oman kylän joukkueelle siivittivät seuraavaa erää ja kannattihan kannustus! Kolmannessa erässä Huml teki ratkaisevan voittomaalin ja fanien usko palasi. Se piti taas omaa joukkuettaan varmana SM-kullan voittajana. Mutta tulevaisuutta on niin vaikea ennustaa, kun kiekkoliiton pomojen salaliittoa epäillään näillä lakeuksilla esteenä rehdille kilpaurheilulle!

”Pelin jälkeen baariin” ei ottanut enää tulta, kun eräillä jäsenillä oli aikainen lähtö aamulla omiin, lastensa, harrastuspiirin tai vaimon sukulaisten harrastuksiin. Puupino oli eräällä jäsenellä kallellaan ja se vaati aamutuimaan oikaisua, olipa jollakin jäsenellä vielä korjaamattomia kokeita työpöydällä, puhumattakaan TARMO-kirjausten puuttumisesta. Asiat on pantava tärkeysjärjestykseen velihopia! Ei se yhteiskunta sillä tavalla toimi, ettei me täytetä tarmoa, nappulaa, M2:sta, wilmaa, motiivia, essiä, rondoa, tilhaa, ja ennen kaikkea facebookia”.

Muutama jäsen teatteriltakin hilipasi Leskiseen, jossa otettiin yhdet, kerrottiin surut, erot, viimeisimmät juorut, bongattiin paikalliset julkkikset ja kuurot ja lopulta painuttiin kukin, mikä minnekin.

Arto

Kommentoi juttua, anna palautetta:
Palautteeni:

Sähköpostiosoite: