Sählyharrastajat turnausmatkalla

Aurinkoisena perjantai-iltapäivänä pakkautui seitsemän urheaa sählyharrastajaa Tervaväylän koulun Lohipadon yksikön pihaan, ja matka kohti kauan odotettua Jyväskylän turnausta alkoi. Vapaaehtoisia kuljettajiakin löytyi useampia, joten tästäkään ei syntynyt isompaa tappelua. Jo heti alkumatkasta pysähdyimme tekemään muutostöitä hienoon vuokra-autoomme (kääntämään penkit), jotta olisimme nokatusten saaneet matkustaa ja hioa pelitaktiikoita. Autosta purettiin suurin piirtein kaikki, mitä siitä ilman työkaluja irti sai, mutta silti jouduimme tyytymään siihen, että istuttiin koko matka toistemme perseiden takana. Taisimme pelata samalla jonotaktiikalla myös itse turnauksessa, ja se osittain voi selittää sijoituksemme turnauksessa.

Valmistautumista itse peleihin jatkettiin (osa myöhempään, osa vielä myöhempään) Jyväskylän pimenevässä illassa. Solmittiin jopa uusia pelaajasopimuksia, taisteltiin kiinalaisten ruoanlaittajien kanssa ja katsottiin elävää musiikkia. Aamulla kaikki tuntuikin olevan kunnossa ja pelituntuma oli herkimmillään. Ensin oli toki taas taistelua Vaajakosken ABC:n aamupalatyöntekijöiden kanssa (eräs anonyymi pelaajamme tuntui olevan kärttyinen nälkäisenä) minuutin myöhästymisestä. Aamiaisen jälkeen taistelu jatkui navigaattorin ja tienviittojen kanssa, jotta löytäisimme itse pelipaikalle.



Pitkähkön etsinnän jälkeen löysimmekin maailman pienimmän tienvarsikyltin, joka ilmoitti oikean suunnan tapahtumapaikalle. Itse areenoilla olikin sitten jo täysi hulina päällä ja pelit seurasivat toisiaan. Liekö jokin kuitenkin mennyt valmistautumisessamme pieleen, kun voitot antoivat odottaa itseään. Jokaisessa pelissä kuitenkin taistelimme, ja pelit olivat (yhtä lukuun ottamatta) tasaisia. Otteluissa oli reilun pelin henki koko ajan läsnä, ja huumorinkukka kukki läpi matsien. Järjestelyt toimivat mainiosti ja aikataulut pitivät, kuin Juha Miedon sukset Sapporon olympialadulla. Koko urhea joukkomme selvisi läpi turnauksen ilman loukkaantumisia. Niinpä lopulta automme suunnisti kohti hotellia ja valmistautumaan odotettuun iltajuhlaan!

Juhlapaikka löytyikin sitten huomattavasti helpommin kuin pelipaikka, sillä ymmärsimme liikkua tällä kertaa taksilla. Itse iltajuhlat palkintojenjakoineen olivat rennon letkeät. Ihmiset olivat heittäneet kentältä tutut taisteluvaihteet taka-alalle ja juhliin oli tultu pitämään hauskaa. Ja kun paikalla oli myös ruokaa, elävää musiikkia (ilmaisia kasetteja!), ohjelmanumeroita ja mukavia ihmisiä, niin mitäpä sitä olisi voinut muuta toivoa.

Aamullakin löytyi vapaaehtoisia kuljettajia helposti (ja pari vapaaehtoista takariville istumaan), joten pääsimme kotikonnuille lähtemään hyvään aikaan. Automatkalla oli vielä muutama sanaleikkipeli ”aikuiseen makuun”, remakkaa naurua ja hyvin huonoja juttuja. Teimme jopa gallupin, että löytyykö porukasta joku, joka ei osallistu turnaukseen seuraavana vuonna. Yhtään kättä ei noussut ylös. Eli loistoreissu kaikkien muiden asioiden osalta paitsi menestyksen. Mutta se nyt on helpoin asia korjata tulevan vuoden aikana!

Teksti: Saku Tonteri
Kuvat: Maija Lauronen ja Mikko Varjus

Kommentoi juttua, anna palautetta:
Palautteeni:

Sähköpostiosoite: