|
Sählyharrastajat turnausmatkalla
Aurinkoisena perjantai-iltapäivänä pakkautui seitsemän urheaa
sählyharrastajaa Tervaväylän koulun Lohipadon yksikön pihaan,
ja matka kohti kauan odotettua Jyväskylän turnausta alkoi.
Vapaaehtoisia kuljettajiakin löytyi useampia, joten tästäkään
ei syntynyt isompaa tappelua. Jo heti alkumatkasta pysähdyimme
tekemään muutostöitä hienoon vuokra-autoomme (kääntämään
penkit), jotta olisimme nokatusten saaneet matkustaa ja hioa
pelitaktiikoita. Autosta purettiin suurin piirtein kaikki, mitä
siitä ilman työkaluja irti sai, mutta silti jouduimme tyytymään
siihen, että istuttiin koko matka toistemme perseiden takana.
Taisimme pelata samalla jonotaktiikalla myös itse turnauksessa,
ja se osittain voi selittää sijoituksemme turnauksessa.
Valmistautumista itse peleihin jatkettiin (osa myöhempään, osa
vielä myöhempään) Jyväskylän pimenevässä illassa.
Solmittiin jopa uusia pelaajasopimuksia, taisteltiin kiinalaisten
ruoanlaittajien kanssa ja katsottiin elävää musiikkia. Aamulla
kaikki tuntuikin olevan kunnossa ja pelituntuma oli herkimmillään.
Ensin oli toki taas taistelua Vaajakosken ABC:n aamupalatyöntekijöiden
kanssa (eräs anonyymi pelaajamme tuntui olevan kärttyinen nälkäisenä)
minuutin myöhästymisestä. Aamiaisen jälkeen taistelu jatkui
navigaattorin ja tienviittojen kanssa, jotta löytäisimme itse
pelipaikalle.

Pitkähkön etsinnän jälkeen löysimmekin maailman pienimmän
tienvarsikyltin, joka ilmoitti oikean suunnan tapahtumapaikalle.
Itse areenoilla olikin sitten jo täysi hulina päällä ja pelit
seurasivat toisiaan. Liekö jokin kuitenkin mennyt
valmistautumisessamme pieleen, kun voitot antoivat odottaa itseään.
Jokaisessa pelissä kuitenkin taistelimme, ja pelit olivat (yhtä
lukuun ottamatta) tasaisia. Otteluissa oli reilun pelin henki
koko ajan läsnä, ja huumorinkukka kukki läpi matsien. Järjestelyt
toimivat mainiosti ja aikataulut pitivät, kuin Juha Miedon
sukset Sapporon olympialadulla. Koko urhea joukkomme selvisi läpi
turnauksen ilman loukkaantumisia. Niinpä lopulta automme
suunnisti kohti hotellia ja valmistautumaan odotettuun
iltajuhlaan!
Juhlapaikka löytyikin sitten huomattavasti helpommin kuin
pelipaikka, sillä ymmärsimme liikkua tällä kertaa taksilla.
Itse iltajuhlat palkintojenjakoineen olivat rennon letkeät.
Ihmiset olivat heittäneet kentältä tutut taisteluvaihteet
taka-alalle ja juhliin oli tultu pitämään hauskaa. Ja kun
paikalla oli myös ruokaa, elävää musiikkia (ilmaisia
kasetteja!), ohjelmanumeroita ja mukavia ihmisiä, niin mitäpä
sitä olisi voinut muuta toivoa.
Aamullakin löytyi vapaaehtoisia kuljettajia helposti (ja pari
vapaaehtoista takariville istumaan), joten pääsimme
kotikonnuille lähtemään hyvään aikaan. Automatkalla oli vielä
muutama sanaleikkipeli aikuiseen makuun,
remakkaa naurua ja hyvin huonoja juttuja. Teimme jopa
gallupin, että löytyykö porukasta joku, joka ei osallistu
turnaukseen seuraavana vuonna. Yhtään kättä ei noussut ylös.
Eli loistoreissu kaikkien muiden asioiden osalta paitsi
menestyksen. Mutta se nyt on helpoin asia korjata tulevan vuoden
aikana!
Teksti: Saku Tonteri
Kuvat: Maija Lauronen ja Mikko Varjus
|