Tieto- ja viestintätekniikkaa erityisen tuen tarpeisiin

Tieto- ja viestintätekniikan viimeisimmät virtaukset tuovat kouluihin tablet -tietokoneet, interaktiiviset taulut, sosiaalisen median, pilvipalvelut sekä vievät opetusohjelmat verkkoon. Opetuksessa tärkein näkökulma ei ole kuitenkaan tekninen vaan oppijalähtöinen. Mitkä ovat oppijan tarpeet? Mitkä menetelmät ja välineet palvelevat kuntoutusta ja oppimista parhaiten?

Opetuksessa on jo perinteisestikin käytetty monipuolisesti opetus-, kommunikaatio- ja välineohjelmia, joiden hyödyllisyyttä on perusteltu muun muassa sillä, että oppilas saa paljon intensiivisiä harjoituskertoja ja välittömän palautteen suorituksestaan. Usein ne on koettu oppijaa motivoiviksi, työtapa on saattanut sopia sellaisille oppilaille, joille kynän ja kirjan yhdistelmä tuottaa haasteita. Oppimistapahtumaa on myös voitu seurata luotettavasti. Erityisopetus on hyödyntänyt näitä sovelluksia varsin hyvin.



Tutkimuksessa Tieto- ja viestintätekniikan pedagoginen vaikuttavuus pohjoisessa Suomessa (Oulun yliopisto, 2007) kartoitettiin koulujen tieto- ja viestintätekniikan käytäntöjä. Tuolloin opettajien työtavoissa havaittiin seuraavia asioita:

  • Opettajat käyttävät tvt:aa etenkin opetuksen suunnittelussa, vähemmän toteutuksessa
  • Opettajat hyödyntävät enimmäkseen oppilaiden itsenäistä oppimista tukevia opetuskäytäntöjä (esim. opetusohjelmia)
  • Opettajat hyödyntävät tvt:n mahdollisuuksia kuten tutkivassa ja ongelmakeskeisessä oppimisessa vähemmän
  • Tvt:aa käytetään yksittäisillä oppitunneilla ja useimmiten ymmärrettävästi atk-luokassa. Oppimistehtävät ovat lyhyitä ja usein oppikirjasidonnaisia
  • Opettajat käyttävät tvt:aa tukemaan luokassa tapahtuvaa perinteistä opettajajohtoista opetusta
  • Tvt tukee opettajien yhteistyötä ja se on lisännyt opettajien mahdollisuuksia verkostoitumiseen sekä asiantuntijuuden jakamiseen.

Oppilaille suunnatussa tutkimuksen osassa havaittiin puolestaan seuraavaa:

  • Oppilaat kokevat haastavimmaksi ja myös innostavimmaksi tehtävät, jotka edellyttävät tiedonrakentelua ja ryhmätyötaitoja
  • Yksilöllistä oppimista tukevat tehtävät (yksinkertaiset, rajatut ja vaiheistetut tehtävät) oppilaat kokevat usein yksitoikkoisiksi
  • Ymmärtävää oppimista vaativat oppimistehtävät saattavat innostaa oppilaita intensiivisempään ja pidempiaikaisempaan työskentelyyn
  • Oppilaiden innostuksella käyttää tvt:aa ja heidän kokemansa koulun tuki tvt:aan ovat yhteydessä heidän suhtautumiseensa opiskeluun ja uuden oppimiseen, opiskelumotivaatioon strategioihin ja käsityksiin omista kyvyistään oppijana
  • Oppilaat, jotka kokevat koulun roolin olevan tvt:aa tukeva, suhtautuvat positiivisemmin oppimistilanteisiin sekä kokevat oppimisen mielenkiintoisempana


Myös erilaisilla verkon oppimisympäristöillä on jo vankka sija opiskelussa. Työasemiin asennettavat opetusohjelmat siirtyvät vauhdilla verkkopalveluiksi, joita tekijä voi halutessaan ylläpitää ja päivittää. Verkossa tapahtuva etäopiskelu on antanut joustoa oppimistapahtumaan vapauttaen ajasta ja paikasta. Samalla oppijayhteisö kollegoineen ja tutoreineen on motivoinut ja sitouttanut toinen toisiaan keskinäisellä vuorovaikutuksella jo ennen kuin sosiaalisen median käsite tuli yleiseen tietoisuuteen.

Mutta verkko-oppiminen on ehkä vasta alkua tekniikkaan upotetulle oppimiselle. Jokapaikan tietotekniikka (Ubiquitous computing) on huomaamattomasti toimivaa ja ympäristöönsä sulautuvaa kaikkialla olevaa tietotekniikkaa. Se ei häiritse käyttäjäänsä eikä keskeytä hänen muuta toimintaansa. Se on läsnä arkitoimissa kaikkialla ja koko ajan. Mark Weiser ennusti jo 1991, että tulevaisuudessa ihmiset, esineet ja paikat tulevat olemaan teknologian välityksellä jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Mobiililaitteiden ja älykkäiden esineiden kehitys on luonut tähän jo tähän mahdollisuuden. Koulun arjessa jokapaikan tietotekniikka on tuonut muutoksia toimintatapoihin, mutta opetuksen osalta hyödyntäminen on usein vielä satunnaista. Oppilailla on teknisesti ja taidollisesti tähän edellytyksiä ja lähitulevaisuudessa on arvattavaa, että oppimisen mahdollisuudet monipuolistuvat.

Oppijan kannalta, ehkä erityisessä tuessa etenkin, hyvä oppimisympäristö on kuitenkin riittävän selkeä ja käyttökokemus tuntuu hallittavalta. Tärkeää on tuttuus ja samalla sopiva haastavuus, etu on jos oppimistapahtuma muodostaa mielekkään jatkumon. Myös tietoteknisesti avustetun oppimisen tulisi olla pitkäjänteistä, eikä jatkuvasti vaihtuvaa. Voisikin sanoa, että tässä työskentelyssä joskus paljon on vähän ja vähän on paljon. Vaikka esimerkiksi kielellisen kuntoutuksen oppimisympäristöjä ja -aihioita on tarjolla runsaasti, oppija tuskin hyötyy siitä, että hän kokeilee niitä kaikkia. Sen sijaan voitaisiin valita pari oppijalle sopivaa, riittävän laajaa harjoitusympäristöä ja kokeilla niitä riittävän pitkään niin, että työskentely hallitaan hyvin. Tällaisessa yhteydessä jonkinlainen addiktiokin toimii oppimisen suuntaisesti. Näinhän toimimme myös useimmat aikuisetkin, valitsemme tutun käyttöjärjestelmän, tekstinkäsittelyohjelman jne. koska on miellyttävää osata ja hallita työympäristö hyvin. Näin itse toiminnan sisällölle jää enemmän huomiota ja työ sujuu.

Tieto- ja viestintätekniikka motivoi yleensä oppijaa. Se ei kuitenkaan juuri vähennä ohjauksen tarvetta. Esimerkiksi oma tuottaminen voi olla joillekin oppijoille vaikeaa tai niukkaa tekstinkäsittelyohjelman avulla. Kopiointi ja valmiiden mallien käyttäminen houkuttelee oppijaa kirjoittamisen oikopoluille, mutta toisaalta voidaan tietokoneavusteisesti, prosessikirjoittamisen keinoin rakentaa kehyksiä, jotka auttavat kirjoittajaa ilmaisemaan itseänsä. Parhaimmillaan oppija tuntee olevansa aktiivinen osa oppimistapahtumaa, jossa oma toiminta ja näkyvät tulokset tukevat myönteistä kuvaa itsestä.

Päätoimittaja

Kommentoi juttua, anna palautetta:
Palautteeni:

Sähköpostiosoite: