Pudotuspelille STOP!

Maamme äidin, presidentti Tarja Halosen puoliso koulutusoikeuden professori Pentti Arajärvi lisäisi oppivelvollisuuteen pari vuotta. Luin mielenkiinnolla itsenäisyyspäivän alla ilmestyneessä opettaja –lehdessä (opettaja 1.12.2006 / 48-49, sivut 2-4) olleen artikkelin tohtori Arajärven ajatuksista, koska täällä Mikael- koulussa ajatukset kulkevat hyvinkin samansuuntaisesti. Tohtori Arajärvi oli hyvin huolissaan pudokkaista, joita näyttäisi löytyvän perusopetusputken molemmista päistä. Hän ihmettelee keitä ovat ne esiopetuksen ulkopuolelle jäävät 3-4 prosenttia – Ovatko he mahdollisesti juuri niitä, jotka tarvitsisivat esiopetusta kaikkein eniten? 

Erityisen huolissaan hän oli myös niistä noin 7000 nuoresta, jotka jäävät vuosittain peruskoulun jälkeen jatko-opiskelun ja työelämän ulkopuolelle. –Vain kunnissa tiedetään, keitä he ovat, Arajärvi sanoo ja jatkaa –Siksi kunnat ovat ongelman ratkaisemisessa avainasemassa. Meillä ei ole varaa siihen, että yli kymmenen prosenttia ikäluokasta ´häviää´ ja jää pelkän peruskoulun varaan. Tohtori Arajärvellä on ratkaisukin mietittynä: –Ratkaisuna voisi olla oppivelvollisuuden pidentäminen niin, että yksi lisävuosi käytettäisiin lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa, kymppiluokalla, työpajassa tai jossakin muussa tulevaisuuden kannalta hyödyllisessä paikassa. Arajärven mielestä koulutus ja kasvatus ovat konkreettisesti tulevaisuuden tekemistä ja tästä samasta syystä mekin Mikael -koulussa pidämme juuri esiopetuksen, lisäopetuksen ja lukio-opetuksen kehittämistä tärkeänä; perusopetustakaan unohtamatta. Meillä näyttäisi vaan olevan vaikea tehtävä saada kunnanisät ymmärtämään kuinka pieni rahasumma esim. lukiokustannukset loppujen lopuksi ovat, jos sillä ehkäistään nuoren syrjäytyminen. Syrjäytymisestä aiheutuvat vauriot ja niiden korjaaminen nielevät varmasti suuremman osan kunnan sosiaali- ja terveydenhuoltomenoista kuin kouluttaminen tuottavaksi yhteisön jäseneksi.

Keväällä 2006 järjestimme ensimmäisen ns. preppauskurssin lukioon pyrkiville ja siihen osallistui 9 nuorta. Tasokokeen heistä läpäisi hyväksytysti kuusi nuorta. Nämä kuusi nuorta olivat preppausviikosta ja tasokokeista väsyneitä, mutta onnellisuus paistoi heidän kasvoiltaan; he olivat saavuttaneet jotain heille tärkeää, he olivat askeleen lähempänä omien unelmiensa täyttymystä! KUNNES kunnanisät kaivoivat lukulasinsa esiin, alkoivat käyttää laskureitaan ja soveltaa korkeampaa matematiikkaa ja päätyivät lopulta suuressa viisaudessaan siihen, ettei kaikilla Suomen kunnilla olekaan varaa kouluttaa kansalaisia parhaalla mahdollisella tavalla. Niinpä syksyllä 2006 lukion ensimmäisellä luokalla olikin kuuden oppilaan sijasta aloittamassa kaksi motivoitunutta, mutta surusilmäistä oppilasta. Paha mieli kavereiden puolesta painoi mieltä, eikä nuorten mieleen oikein mahtunut ajatus siitä miten Suomessa ja vielä tänä päivänä voi saman maan kansalaiset olla niin kovin eriarvoisessa asemassa. Pahalta tuo tuntui meistä aikuisistakin ja niinpä sitten päätimme osoittaa nuorille, että asioihin voi aina yrittää vaikuttaa, jos ei muuta.

Koulumme uusi ja tarmokas historian ja yhteiskuntaopin tuntiopettaja Pauliina Viitamies käytti suhteitaan ja järjesti meille tutustumisen eduskuntataloon ja samalla tapaamisen kansanedustaja Jouni Backmanin kanssa. Laadimme Pauliinan kanssa vetoomuksen lukio-opetuksen puolesta ja tiedotimme koteihin suunnitelmistamme. Kymmenen perhettä laativat omat kirjelmänsä vetoomuksemme tueksi ja osa keräsi lisäksi kotipaikkakunnaltaan nimiä asian vahvistamiseksi. Olemme ylpeitä aktiivisuudestamme ja ajattelimme pitää edelleen ”kuuman linjan” auki eduskuntaan ja päättäjiin; ehkä seuraavaksi lähestymmekin koulutusoikeuden professori Pentti Arajärveä tai kukaties itse maamme äitiä, Tarja Halosta. Onneksi Suomessa on sentään ajattelun- ja sananvapaus!

Lopuksi laitamme tähän kopion vetoomuksestamme (ilman liitteitä) ja muutamia kuvia vierailustamme ja ps. Pauliina on pyrkimässä eduskuntaan, joten eiköhän pidetä hänelle peukkuja!

Niin ja kiitos aktiivisten vanhempien – ja jälkiviisaiden kunnanisien- yksi tasokokeen läpäisseistä nuorista sai aloittaa lukion Mikael-koulussa syysloman jälkeen ja pikkulinnut kertovat, että prosesseja on vetämässä edelleen… 

VETOOMUS LUKIO-OPETUKSEN PUOLESTA

Mikael -koulu on Mikkelissä sijaitseva opetushallituksen alaisuudessa toimiva valtion oppilaitos, jonka tehtäväksi opetusministeriö on antanut 26.5.2006 tekemällään päätöksellä (Dnro 189/530/2005) järjestää esi-, perus- ja lisäopetusta ja lukion suorittamista edistävää opetusta kuulovammaisille, kuulonäkövammaisille ja kielihäiriöisille lapsille ja nuorille (Liite 1). Lukiossa opiskelevat nuoret saavat opetusta Mikael-koululla, mutta osallistuvat ns. yksityisoppilaina Mikkelin Lyseon lukion tentteihin ja ylioppilaskirjoituksiin.

Mikael-koulu on ainoa valtion oppilaitos Suomessa, joka tarjoaa kuulovammaisille ja kuulonäkövammaisille nuorille niin kuntoutusta kuin lukion suorittamista edistävää opetusta vertaisryhmissä heidän omalla kielellään. Opiskelijat tulevat kouluun ympäri Suomea ja suorittavat ennen opintojen alkua kaksipäiväisen tasokokeen. Kokeella mitataan jokaisen opiskelijan valmiudet selviytyä vaativista opinnoista.

Kustannukset opiskelusta jaetaan oppilaan kotikunnan ja valtion kesken (50% ja 50%). Ongelmaksi onkin nyt muodostunut se, että jotkut kunnat eivät myönnä tarvittavaa maksusitoumusta sen kalleuteen vedoten. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opiskelemaan motivoitunut nuori ei pääse haluamaansa lukio-opetukseen kotikunnan heikon taloudellisen tilanteen vuoksi.

Mielestämme tämä asettaa suomalaiset vammaiset nuoret eriarvoiseen asemaan paitsi suhteessa terveisiin nuoriin, niin myös suhteessa varakkuudeltaan erilaisiin kotikuntiin. Se aika, jolloin nuoren opiskelumahdollisuudet olivat kiinni perheen varallisuudesta, on onneksi ohi, mutta tämän erityisryhmän opiskelu on edelleen riippuvainen kotikunnan taloudellisesta tilanteesta. 

Mikael-koulun johtokunta on tehnyt vuonna 2001 opetusministeriölle esityksen lukion suorittamista edistävästä opetuksesta niin, että kunnilta perittävää maksua alennetaan 25 %:iin valtion maksuperustelain (150/1992) 6 §:n mukaisesta julkisoikeudellisista suoritteista perittävästä omakustannusarvon mukaisesta maksusta (Liite 2). 

Vetoammekin nyt teihin, arvoisat päättäjät, että kiinnitätte tähän, edelleen vallitsevaan, epäkohtaan huomiota paitsi työskennellessänne eduskunnassa niin myös kotikuntienne valtuustoissa. Loppujen lopuksi kysymys on pienestä rahamäärästä. Nuoren kuulo- tai kuulonäkövammaisen terveen itsetunnon kehittymisen ja loppuelämän kannalta kysymys on sittenkin suuresta asiasta. 

Mikkelissä 21.9.2006
Allekirjoittajina Mikael-koulun oppilaat, henkilökunta ja vanhemmat 

Jouluisin terveisin
Mervi ja Pauliina